Eilen enskaa

No niin se päivä koitti, että Handekin pääsi mettään oikein mantsailemaan!
Ihme ja kumma multa puuttui se tyypillinen alkujännitys, jossa jo matkalla radalle oksettaa. En oikein tiennyt, mitä ajatella.
Oli niin mukavaa, kun tiesi saavansa ajoseuraa. Ei tarvisi yksin punnertaa, jos hassusti käy. Henkinen tuli on lähellä! ;)
Siinä sitten kävin lämppäriksi kokeilemassa crossirataa, jolta löytyy kotirataa enemmän kiviä. Ihan kuin en olisi koskaan ennen ajanut! Hyvin huomasi sen lokariintuijottajan iskevän päälle. Aloin katselemaan yksittäisiä kiviä ja kyllä oli luikertelevaa menoa. Yritin siinä pikkasen harjoitella eteenpäin katsomista ettei sitten metsässä iskisi hirveästi tilanteet päälle.

Sitten polulle. Sain hyvän neuvon matkaa varten, kun ne mäet tulee katse ylös eikä vilkuilla.    
    Polkuhan alkoi polkuna puiden lomassa ja siinä sitä mentiin. Huomasin katsovani edelleenkin liian lähelle ja myöskin harmikseni huomasin etten pysy tapeilla, vaan yritän koko ajan istua.
   Eka murkulamäki ts. pikku nousu tulikin aika nopeasti eteen ja pieni "klumps" kävi, päätin kuitenkin ajaa sen ylös. Vaikkakin olen siinä joskus talvella räjäyttänyt kytkimen tyhmyyttäni.
   Eteenpäin mentiin ja sitten päästiin kivikkoon. Kieli tiukasti keskellä suuta katse välillä ylös ja välillä vissiin silmät kiinni. Kuitenkin siellä pompsuteltiin. Ei ollut kyllä rentoudesta hajuakaan. Mietin siinä ajaakko kakkosella vai ykkösellä. Tuntui se kakkosvaihde pitävän pyörän tasaisempana, mutta toisaalta ykkönen taisi sopia nopeuteen paremmin..
   Pian kivikko alkoi tuntua käsissä. Puristin tankoa kuin viimistä päivää ja niinhän siinä käy ettei koko kivikkoa jaksa puristaa. Siinä sitten sammui pyörä ja tietenkin niin, että mopo meni kepsalleen kiven päälle, nolla vauhdista. En saanut jalalla tukea. Tuli sitten sammuteltua pyörää muutama kerta. Hieman hapotti ja ehdin jo miettiä, mitä ihmettä miä täällä teen. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Onneksi kivikosta pääsi isoille mäille. Eihän se kivikko nyt niin hirveän pitkä ole! Nämä isot mäet eivät mua hirvittäneet, mullahan on enemmän ollut ongelmia niiden lyhyempien nousujen kanssa. Sinne vaan ensin alas ja sitten vauhtia, ei vedenuomaan vaan siinä vieressä, katse ylös! Pääsin ylös, vaikka mieli meinasikin mulle tehdä temput loppumetreillä.
Sitten taas leveää baanaa ja hupsista siinähän tuli aika jyrkkä pudotus alas. Luulin tulevani sen pää edellä alas. Ja kaartaen ylös. Että miä muuten tykkään tuosta moposta! Kaasua, kun kääntää alkaa voimaa tulemaan eikä tarvitse pelätä sitä suttausta ja kuopankaivuuta, mitä harrastin piikillä.
   Sitten tulikin jo eteen isomäki alaspäin. Siinä reunalla mua vähän jänskätti. en kuitenkaan antanut itselleni aikaa jäädä pohtimaan asiaa sen enempää vaan lähdin alas. Sitten olikin savinousu edessä. Taas mietin 'EEEEEEH, en tule pääsemään' ja kuitenkin se meni kuin vettä vaan.
  Olin ajatellut oikaisevani tällä kohdin hieman ja jättäväni yhden kivikkokierron väliin. Mut kuitenkin ohjattiin sinne kivikkoon.
  Hui himpskatti! Se oli kyllä reitin kamalin hetki. Siinä mennään ylös ja alas rinnettä kivisellä polulla. Mun kädet oli ihan finaalissa ja huomasin mopon aloittavan sen syöksyilyn kun ei ole enää kuski täysin ohjaimissa. Piti sitten sammuttaa pyörä hetkeksi ja istua vähän miettimään. Pääsin sieltä lenkiltä pois, mutta hyvältä se ei tuntunut.
  Jäljellä oli kuitenkin crossityyppistä hiekka-ajelua ja se meni kyllä persiilleen. Aloin tuijottaa kurvien uria ja unohdin ihan kaiken kurviajosta mitä olen tässä opetellut. Tyhmää sammuttelua ja kaatuilua. Loppukiekka meni ihan tuurilla.
  Olin niin iloinen kierroksen jälkeen. Selvisin ja vielä vähin naarmuin. Harmikseni temmistä meni etukumi puhki. Tuhraantui hyvää ajoaikaa sen vaihtoon. Tai siis, enhän minä sitä vaihtanut. Mulla olis menny loppupäivä siihen. ;)
  Tuli sitten höpistyä varikolla jopa normaalia enemmän ;)

Pääsin kuitenkin vielä toiselle enskakiekalle. Tosin kädet olivat kyllä hiukka epävarmanoloiset. toinen kierros menikin jo vauhdikkaammin ja ehdin siinä jo suunnitella miten tässä avataan kunnolla kaasua ja ens kerralla miä kyllä vedän vauhdilla. Ja oho hups, tulin enemmän tapeilla, kurvit meni hyvin. Ja mulle jäi tosi hyvä mieli.

Enduro on mahtava laji. Kiitos kaikille seurasta ja tsempistä!

Tosin pikkuisena vahinkona ja tästä muuten sain kuulla.. Scalvini sai naarmuja ja paisariin tuli kans jälki. Voi höh.