Eilen (torstaina) sitten ryntäsin innoissani takaisin radalle ja sehän oli jo muuttunut!
Edelleen pitoa oli, kiitos kostean hiekan ja kovan pohjan, mutta siellähän oli joku käynyt ajamassa!
Jotenkin tuntui että pyörä pomppii miten sattuu ja itsellä on ajoasento taas ihan hakusessa ja kädetkin on väsyneet ja ja ja .. Voi ..!
No, ajelimpa nyt kuitenkin ja yritin saada oikeaa vaihetta silmään ja löytää ne tasaisemmat urat sieltä.
Mutta kylläpä vaan sieltä se totuus tuli esille, yhden loistavan väläyksen jälkeen.
Voihan. Leuka rintaan ja kohti uusia ajoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti