WUUUUUUUUP!!! WUUUP!

Hyvää huomenta hiekkalaarista.
Vihdoinkin saatiin kastelu toimimaan kotikylän radalla ja kylläpä oli rata makiassa kunnossa. Piti oikein aikaisin aamulla suunnata radalle, kun olin ihan into piukeana.

Hiekkalaari oli kyllä todella tasaisessa kunnossa, oli siellä varmaan yksi pyörä käynyt ajamassa. Onneksi ei kuitenkaan mikään maantie vaan oli siellä muutama patti.
Tänään tuntui kuin kaikki olisi mahdollista ja nähtävästi tämä asenne toi ajoon jotain, mitä ei ehkä aikoihin (koskaan?) ole näkynyt.

Meno oli rentoa ja pyörä kääntyi kurveissa kuin unelma. Ehkäpä turhan yrittämisen poistuminen toi ajotaidot esille. Aivan mahtavaa on päättää, että tuosta mennään ja se pyörä tottelee.
Ison mörön kanssahan se meni niin, että minä esitin toivomuksen, josko mentäisiin tuosta ja mörkö teki päätöksen. Varmaankin ne muutamat mörön kanssa vietetyt tunnit auttavat ajoo nyt, kevyemmän pyörän kanssa.
Uskaltauduin jopa ajamaan omia uria sekä ajamaan urien 'poikki', kun jo ajettu ajolinja ei vastannut meidän varikkopäällikkön opettamia linjoja.

Tykkään nykyisestä pyörästäni ihan mielettömästi, voimaa löytyy ja kuitenkin se on kevyt ja "pieni".
Mulla on jostain syystä ollut ongelmia polkaista mopo käyntiin (TAAS!!). Tänään sekin onnistui laakista. 
Normaalisti kun ajan sen 15 min lämmittelyä ja tuntuu siltä kuin kädet sanoisivat sopimuksen irti, meni tänään se puoli tuntia ihan heittämällä. Enkä olisi silloinkaan malttanut kurvata varikolle, mutta oli pakko käydä kysymässä kannustusjoukoilta tilannetta.
Kävi meinaan niin, että kastelujärjestelmä alkoi jyrisemään ja kastelemaan rataa uudelleen. Muutaman kiekan heitinkin vesisateessa. Oli niin mielettömän kiva ajaa pölyn puuttuessa.
Tuntui kuin ajaisin jo normaalia kovempaa. Kuka tietää ehkäpä voidaan jo kohta puhua oikeasti ajamisesta!?! .. Ja jonkunlaisesta vauhdista..
Huomasin etten pysäytä vauhtia kurvissa, vaan matka jatkuu sujuvasti. Loistavaa edistystä!
Varikolta tulleen palautteen mukaan jopa jarrutukset ja vaihteenvaihto näkyi nyt muuallakin kuin omassa päässäni.
Kaikesta onnistumisesta huolimatta oli myös vanhoja virheitä.
  Katse! Miksi ihmeessä tuijotan etulokariin. Siihen pitää nyt keskittyä. Katse ylös!
Toinen on kanssa ikuisuusongelma. Pidemmälle sillä kaasulla! Hiljennän liian aikaisin kurviin tullessani, vielä pitää ajaa pidemmälle.

Paljon on matkaa loistavaan ajotekniikkaan, mutta tänään laji näytti minulle parhaimmat puolensa ja tehokkaasti käytetty tunti nosti fiilikset kattoon.
Kotikylän rata on ihan huippu! Mun pyöräni on ihan huippu!
Menen nyt pihalle tanssimaan.

Eikä edes päätä särje kun muistin venytellä niskoja!