Oli kotikylän radalla ollut talkoot viikonloppuna ja nyt hiekka oli myllätty!
Ai, himpskatti kun oli vaikea lähteä ajamaan, kun lorvikatarri painoi. Väsytti eikä ollut sitä kunnon asennetta tuohon hiesu vetoon.
Niinhän siinä kävi, että tutustumiskierroksella mopo sammui ja meni kupeelleenkin kerran.
Loppukiekan hyppyjä oli hieman muokattu. entisten "töyssyjen" tilalle olikin tullut skeittiramppia muistuttavat lähdöt. Nooh, eipä menneet nekään ihan putkeen.. Viimeinen "töyssy" oli poistettu, joten nyt on mutkasta urku vaan auki ja saa kunnon vauhdit suoralle, ken uskaltaa siis!
Kurvasin varikolle ja mietin jättäväni leikin siihen. Ei pysty ei kykene ei huvita.
Ja sitten takaisin radalle!
Alkoihan se kaasukin sieltä aina välillä löytyä. Kylläpä ihan tuli ikävä sinne enskakivikkoon välillä. ;D hih, ehdin välillä miettiä, kuinka sata kertaa mielummin ränkyttäisin enskaa metässä kun painisin täällä hiekassa. Ehkäpä hieman liioittelua!
Melkoista möyryämistä, mutta yritin nyt ottaa ilon irti mopoilusta. Yritin nyt saada sitä painoa siirrettyä eteen ja kyynärpäitä ylös, että helpottuisi tuo kurvailu. Keskityin ajamaan muutaman kurvin niin hyvin kuin osaan ja muu kierros tsuijjailtiin parhaimman mukaan. Ne hypyt eivät kyllä oo mun juttuni! En vaan uskalla ajaa niihin vauhdilla, kyllä menee jalka jarrulle ennen hyppyä ja ryömien yli.
Loppupeleissä "ihan p%¤#asta radasta tulikin kiva ja huomasin, että omakin mielikirkastui ja väsymys häipyi. Ihan jees!
Tarttisin vaan jonkun ajamaan edellä ettei se katse tipahda sinne etulokariin. Oli tosi hankala tänään ajaa, kun jotenkin tuntui silmät liimantuvan siihen etulokariin eikä pää meinannut nousta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti