Tänään oli reilusti lämpöasteita eikä yölläkään ollut pakkasta, joten melkoisen märkää lunta löytyy metsästä. Spoorikin on pehmoinen ja pöpperöinen, huoh.
Ei oikein mopo kulkenut. Ajoon en saanut minkäänlaista rytmiä ja tasapainokin oli jäänyt kotiin :S Mua vähän otti aivoon välillä, kun oli ajaminen melkoista taistelua.
Sain tietty heti alussa kaivettua kunnon kuopankin, josta en tietenkään ilman apuja päässyt pois.
Jalkaspoorit pettivät, jos erehtyi ottamaan tukea ja sitten mentiin nurin. Kävin tänään hangessa enemmän kuin aikoihin.
Kallionousussa joutui taistelemaan ja lopussa olevalla kivellä yllätin itseni hypäyttämällä pyörää. Kivelle mennessä maa on jo näkyvissä ja pitohan on aivan toista, jopa mun loppuunkuluneella renkaallakin. Persus penkissä tälläsin tulemaan ja hups! Sitähän hypähdettiin. Hypätys yllätti mut sen verran, että menin nurin kiven päälle. En kuitenkaan tippunut minnekkään, joten matkaa pääsi jatkamaan ilman suuria taisteluita.
Vain kaksi onnetonta kiekkaa tuli heitettyä. Toisella kierroksella tuli kivulias muistutus siitä mitä käy, kun jalat menee kuin hämähäkillä eikä kunnon ajoasentoa ole..Kaaduin kyljelleni pää puuhun ja jalkatappi suoraan nilkkaan. Tietty mopo siis kaatui päälleni ja silmissä näkyi tähtiä. Meinasi itku tulla kun nilkkaan sattui ;) Mut päätin ettei nyt ole aika jäädä itkemään puun alle, vaan ajetaan nyt lenkki loppuun ;)
Ei jäänyt kovin hyvä mieli ajosta, mut tulipa nyt käytyä. Ei sitä aina pysty parhaimpaansa, etenkään sohkassa. Hieman tietty helpotti, kun kuuli ettei se ajo muillakaan helppoa ollut. Eli, ei ilotulituksia tänään!
Ohessa pikku pätkä kallion nyppylältä, jolla on tullut myös makoiltua. Ei mikään mallisuoritus, mutta tulinpa edes ylös ;D Kun oppis pitämään edes toista jalkaa tapilla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti