Aloitin harrastuksen kolmekymppisena, tavoitteenani ajaa endurokisa ennen 40 v. syntymäpäivääni. Matkan varrella suunnitelmat hioutuvat ja pääasiallisin tavoitteeni on oppia käskyttämään kurapyörää!
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Kaasua. Kaasua!
Tämän päivän haasteena oli täysin uusi reitti. Reitiltä löytyy kalliota. Ennakkotietojen mukaan sieltä tulisi löytymään pahoja kallioita, joilla pitää varoa keulimasta itseään selälleen, koska silloin sattuu. Sekä piti varoa kaatumasta 'kiven' päälle, koska pyörän palauttaminen reitille reilun parin metrin pudotuksen jälkeen olisi todella tuskaista puuhaa. Eli mulla oli kaikki ainekset koossa totaalipaniikkiin ;) No hätä! Siihen ei sorruttu, lähdin reippain mielin reitille.
Ajeltiin ihan tiimiajona eka kierros ettei meikällä iskisi paniikki pahoissa kohdissa. Luulin, että pääsen rauhassa röpöttelemään perässä, mutta toisin kävi, veto vastuu oli mulla.
Alussa meno oli hieman kankeaa, yritti jännityslukko pureutua hartioihin ja röykkysellä polulla tuntui ettei jalat ole ollenkaan siellä missä pitäisi, eikä sen puolin kuskikaan, joka pomppi joka röykystä.
Pikku hiljaa alkoi ajotuntuma löytymään ja alkoi olla vähän vauhtiakin suorilla. Tietty mietin koko ajan, että pitää katsoa sinne eteen, jotta osaan valmistautua pahoihin kallionousuihin. Röykkyisellä reitillä oli kaikenlaista pikku nyppylää, mitkä eivät tuottaneet hankaluuksia. Alkoi se ajo maistua ;D Sitten huomasin muutaman vähän jyrkemmän kallionousun edessä. Ajoasennon tarkastus, tasainen kaasu, katse ylös ja MENE! Ja niin sitä mentiin, jouduin hieman hekottelemaan mielessäni, kun ne reitin pahimmat paikat tuli selvitettyä ilman ongelmia ja vielä tiimikaverin haukankatseen alla.
Sitten alkoi hapottaa.. Muutama kerta nurin ja enemmän sammutteluja..Lopuksi oli vielä se kivi. Kaaduin ennen kiveä, nousin korjasin asennon ja otin tasaisen kaasun ja mentiin ylös ja alas taidolla (vai tuurilla..).
Hieman tankkasin vettä ja huomasin jonkunasteisen hurmiotilan ottavan valtaa. Pitihän sitä lähteä jatkamaan. Toka kierros menikin jo paremmin ja vauhtiakin alkoi löytyä. Mitään hankaluuksia ei tullut eteen. Ajoin yhteensä 4 kierrosta ja kierros kierrokselta kurviajo parani ja vauhti kasvoi. Aikas hienoa, mä olen löytänyt pyörästäni kaasun!
Olisin varmaan jatkanut ajamista ellei olisi käynyt niin, että palatessani neljänneltä kierrokselta meittin paku oli ainut auto parkissa ja kaikki kamat oli jo pakattu. No, ajetaan taas ensi kerralla :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toi varikon autius ympärillä on niii-in tuttu tunne :) Tänään taas ympärille vilkaistuani hokasin jälleen kerran kaikkien muitten jo häipyneen :D
VastaaPoistaMiä olin suorastaan yllättynyt, että näin pääsi käymään. Ensimmäinen kerta, kun mulla olisi paukkuja jäljellä ja intoa ajaa ja olin vain kierroksen jäljessä.. :D
VastaaPoista