Wihdoinkin!

Eilen illalla tulin totaalisen kettuuntuneena töistä kotiin, oli oikein maailmanlopun fiilikset.. Kummasti kuitenkin onnistuin piristymään, kun siirryin autotalliin, josta nappasin kottaraisen ulos. Lähti heti ekalla polkasulla käyntiin!! Piti vaan laittaa ryypyn nuppi oikeasti päälle :)
Vaihdoin sitten öljyt koneeseen, ihan ite! Eikä edes tippunu ruuvit pohjapanssariin.
Mielen nollaaminen arkisista asioista onnistui hyvin keskittyessä täysillä mopon huoltoon. Nappasin sitten varusteet lämpimään, koska tänään on ajopäivä.
* * *
Päivän lataus oli hyvä. Jopa niin hyvä, että pelkäsin epäonnistuvani positiivisen vireen takia. (sortuminen yliyrittämiseen) Nyt oli revanssin paikka. Pari täysin epäonnistunutta kertaa takana, jolloin en päässyt kokemaan sitä, mikä monen mielestä on ihan parasta, eli talvista spooria.
Tänään olin raahannut varusteet töihin, kamat niskaan pukkarissa, ulosleimaus ja menoksi.
Radalla ei tarvinut kuin vaihtaa kengät ja mopoa lämmittämään. Lähti muuten ekalla polkasulla käyntiin!
Siitä sitten rossiradalla ja voi kamaluus :S Hirveetä, aivan hirveetä. Taas siinä samassa hypyssä jumissa.. Luulin, että mussa on sen verran enskapenaa, et voin ottaa mäkilähdön. No, ylläripylläri, ei ne kengät pidä siinä, joten muksis mentiin nurin ja lähdettiin hakemaan vauhtia vähän kauempaa. Päätin sitten heti ottaa härkää sarvista. Käynnistin voimabiisini korvien välissä ( AC/DC joku biisi missä sanat menee: 'TNT! I'm dynamite!') veto päällä, veto päällä ja kakkosella ja siihen spoorin pätkään, mitä treenasin muutama viikko sitten. Ja nurin. Ja nurin. Ja nurin.
Uusi kierros ja läpi, ja läpi ja läpi :D
Meinasi kyllä välillä usko loppua, mut kun usko loppui alkoi tekeminen. "Ykän" kanssa sitten siirryttiin enskalenkille. Olin suorastaan pöyristynyt etten kaatunut ensimmäisen puolen kilsan aikana. Sitten oli joku huumori kaveri tehnyt killerin reitille. Sen sijaan et ajettaisiin ojan yli siltaa pitkin, menikin spoori suoraan ojaan.. Jos olisin tiennyt, että siinä on oja.. Olisin siltikin upottanut eturenkaani sinne.. Hyvä momentum katkesi, kun joutui putsaamaan sillan ja nostamaan mopon raiteille.
- Veto päällä, veto päällä -
Tän lenkin hyvä puoli on, et mennään tasamaalla. Ei tartte jännittää turhia. Ongelmallista oli pitää niitä jalkoja siellä edessä. Ei ne pysy siellä.. Ja monon heilahtaessa jalkatapin kohdalle, alkaa kallistelu ja jos ei ehdi reagoida, kallistuu liikaa ja sitten on lunta kypärässä. Heh, onneksi ei matkan varrelle osunut sitä keltaista lunta.
Yllättävää oli selviäminen vähemmillä kaatumisilla mitä odotin. Meinaan kuvittelin kaatuvani joka toinen metri. Kaatumisten välillä oli jopa kymmeniä metrejä. No, itse asiassa kallistuin hankeen varmaan 4-5 krt.
Mopoa onnistuin sammuttelemaan enemmän kuin aikoihin. Meni liikaa ajatusta jalkoihin, unohtui kädet. Mopo sammui kurvissa, jolloin pitäisi mennä veto päällä. Miksei voimalause soinut silloin?!
Paikka paikoin menin jo vauhdilla (siis meikälle vauhdilla)
Vauhtia löytyi, kun "Ykä" kertoi talvienskan olevan 'laiskan miehen ajoa', rentona ja antaa mopon viedä. Siinä sitten yrittäessäni imitoida 'laiskaa miestä' tuli ajettua reippaammin.
Mettään oli aurattu traktorilla 'tie'. Mietin ihmeissäni miksen ole kesäkelillä huomannut tietä, joka johtuu siitä ettei siinä oikeasti ole tietä. Se on ns. pattisuora. Kunpa olisin tiennyt, en olisi kaatuillut. Tuli aika yllärinä ne pehmeän lumen paikat.
Eipä tartte talvella hirveästi miettiä ajolinjoja ja se helpottaa jo paljon.
Oli aivan loisto ajokeli ja loistavat ajot. Nyt mä ymmärrän, miksi toiset tykkää talviajosta, onhan se kivaa!
Lisää tätä mulle, kiitos!