Nälkä kasvaa..

...Ajaessa :D
Tänään erinäisten pulssia kiihdyttävien vaiheiden ja eksymisen ja tiimipalaverin jälkeen löysimme kuin löysimmekin ajopaikalle.
Hiljaiseksi muuttunut tiimimme hyppäsi mopojensa selkään toinen kovaa edellä ja toinen hieman hitaammin perässä.
Tällä radalla olen ajanut kerran, juhannuksena. Silloin matka oli piiitkä ja hikinen. Muistikuvana oli kiva reitti, jolla sai puuskuttaa oikein urakalla ja sitten se valtava männyn juuri siinä yhdessä alamäessä..
Päätin olla ajattelematta ko. kohtaa, ehkä en edes enää huomaa sitä ;)
Alkumatkasta lähtien ajo tuntui todella helpolta. Outoa, kun harvemmin se on siltä tuntunut. Reitti kiertää kahdella mäellä, välillä mennään siis ylös ja tullaan alas ja sama uudestaan. Sitten on niitä nopeampia pätkiä, jolloin saa syöttää niin paljon kuin uskaltaa/mopo kulkee.
Mua jännitti eniten alaspäin meno. Nyt, kun nuo jarrut tuppaa jäätymään ja onko se paino oikeassa kohtaa. Faktaa on, että alas pääsee kyllä, niinhän mäkin pääsin! Tosin välillä sammui kone, välillä piti vähän ottaa tukea ja välillä meni tosi hyvin.
Ylämäistä mä tykkään, pistää vaan sopivan vaihteen, hyvä vauhti alhaalta ja antaa palaa. Ylämäet menikin tosi hyvin tänään.
Sitten se männynjuuri. Kun miä tulin siihen mäen päälle, jouduin ihan pysähtymään ja nauramaan ääneen. Hitsi! Tässäkö se nyt on mäki, jota pelkäsin ihan hirveästi. HA.
(mutta se juuri kyllä näkyi) Alas vaan!
Wauvii! Jälleen kerran yksi naurettava pelko poistettu!
Tästä ilosta kaaduin sitten mäen alla, kun oli jo tasaista. Hienoa voittaa pelkojaan, mutta saisinko samalla myös tasapainoa, kiitos!
Yritin sitten polkea mopedia käyntiin huonoin tuloksin. Piti suorittaa pieni tulpanvaihto. Tähän operaatioon liittyy kiinteästi a) tulomatkan kireä ilmapiiri b) mopon käynnistys ilman bensahanan avaamista tuloksena eihän se peli kaikkea kestä, tulppa meni.
Viimeiset kiihdytykset ylös, jyrkästi alas ja jyrkästi ylös, pieni mutka ja varikolle.
Viimeinen alamäki oli hurja, oli jotenkin vaikea saada se jalka jarrulle, joten tulin aika haipakkaa alas. Taisteluparini ajoi takana ja oli miettinyt: 'Nyyyt se menee nurin.. Ei mennykkään, mut nyt!.. Ja ei kaatunu?' En jaksanu kaatuilla siinä mäessä, ajattelin tulla vauhdilla ja yritin ohjata. Sitten olikin vuorossa ylämäki, mikä meni myös hienosti. Muistaakseni alla on kalliota ja kesällä tuli pientä suunnanmuutosta kesken matkan, tänään ei.
Lenkki ei ollut tänään niin rankka kuin juhannuksena, vaikka olkapääni ovat aivan hapoilla keskiviikosta, samoin toinen lonkankoukistaja oikuttelee. Sitä mä vaan ihmettelen, miten olkapäiden lihakset voivat kipeytyä??? (Niin, kyllä mä tiedän miksi lihakset ylipäätään kipeytyy.. Maitohapot jne.) Hartiat eivät enää ole lukossa, olen saanut rentoutettua ne eli ajon aikana ja jälkeen veri kiertää päässä.
Olisin ajanut tänään enemmänkin, mutta pimeys laskeutui. Onneksi tuonne pääsee pian takaisin!!! Olenko mä vielä kertonutkaan, että tykkään aivan hulluna talviajosta!?!
Ens kerralla täytyy vaan muistaa pistää kolmosta silmään etten turhaan suttaa siellä spoorissa ;)
*** *** ***
Laitoin pari viikkoa sitten blogini liitteksi kyselyn pakkasrajasta. Tuli mieleeni kysellä asiaa, kun se nähtävästi vaihtelee hyvin paljon. Aluksi meilläkin oli ehdottomana pakkasrajana - 15 C. No, tämän talven aikan olemme huomanneet ettei ehdoton ole niin ehdoton ja raja on siirtynyt tuonne -20 asteeseen. Ehkä entiseen rajaan vaikuttivat entiset talvet, jolloin ei ollut näin kylmä. Ja nykyiseen rajaan vaikuttaa sekin, että perheessä on nykyään kaksi kuskia. Sekä se, että on tiimejä, jotka eivät kylmästä kangistu vaan ajavat vaan. Se on ehkä saanut meidäkin uskaltamaan.
Crossissa raja tulee herkemmin vastaan kuin enskassa. Siellä radalla kun pakkanen tuntuu paljon purevammalta kuin metsässä. Ei ole hauska ajaa, kun naama on yhtä sininen kuin kypärä.
Tietysti pakkasrajaan vaikuttaa sekin, että toiset vaan palelevat herkemmin kuin toiset ;)
Nyt mä menen venyttelemään olkapäitä ja lonkankoukistajia, uin Icepowerissa ja huomenna olen teräskunnossa spoorissa.
PS. Onnea matkaan kaikille Hyvinkään kisaan osallistujille! Ja toivotaan myös, että huollossakin viihdytään :)