Tänään piti herätä ennen ylösnousua, koska täytyi ehtiä muutamaan kauppaan (Motonet, suutarille ajokengät ja mopokauppa) ennen ajamaan menoa. Joten tukka putkella puurot naamaan, mopot kyytiin ja vauhdilla kohti pohjoista.
Mua alkoi jo väsyttää siinä vaiheessa, kun lähestyimme lumen peittämää valtavaa hiekkamaisemaa. Ei onneksi väsyttänyt kauaa!
Täräytti vaatteet niskaan ja höpötin vähän, sitten olin valmis suuntaamaan kohti rossirataa. (Tiedoksi Honda-kuskille: maailman kovin ja kivisin rata, oli ihan huippukunnossa!;)
Rataa oli mahtava ajaa, ei ollut mitään pehmeän lumen ylläreitä. Pehmeän lumen yllärit löytyivät metsästä. Mulle merkattiin semmoinen minipätkä enskalenkille. Hienosti todella kirkkaalla spray-maalilla, ei pysty ajamaan ohi vaikka tulisi kuinka lasit huurussa ja kieli poskella :D
En siis vielä tänään ottanut haasteekseni ajaa 10km pelkkää lumispooria. Sen voin tehdä sitten myöhemmin.
Mun "uusi" enskapätkäni on reitillä, jota olen muutaman kerran ajanut (ja kironnut). Hirmuisen paljon haastavampaa kesällä, kun kaikki juuret ja kivet näkyvät ja tuntuvat.
Tänään selvisin ensin tosi hyvin ja sitten kohtalaisesti.. Yritin aina suunnata pätkälle, kun tiesin, että muut ovat jo mennet radalle. Tokalla kerralla oman tiimin toinen osapuoli ja yks toinen kaveri tulivatkin perässä.. Arvatkaas vaan, kuka röntyili vaan siitä ilosta.. Yritin kehoittaa äijiä jatkamaan matkaa, mut herrasmiehinä he seurasivat mun mopopainia. Tuntuuhan se todella kivalta ettei kaveria jätetä.
En ollut oikein palautunut rasittavasta viikosta, joten ajelin hissun kissun ja nautiskelin. Mä niin tykkään mun moposta! Eli ei suuria tunnekuohuja tänään ;D
Miten ihmeessä nastat kestävät siellä pirunpellon kivikoissa?
VastaaPoistaMiun nastat kesti, mut tallissa olevan toisen pyörän nastoista osa oli jäänyt matkalle, osa oli vinkisin vonkisin ja muutama kiinni ;)
VastaaPoistaTota vähän arvelinkin. Kivi-paperi-nasta pelissä kivi voittaa aina :=/
VastaaPoista