Liikuntailtapäivä

Taas se pakkanen meinasi sotkea suunnitelmat. Aamulla ennen töihin lähtöä oli mittarissa -27, vaikka Ilmatieteenlaitos lupaili -15 astetta. Opettelevana optimistina nappasin kuitenkin varustekassin kainaloon ja sulloin sen auton takapaksiin.
Olin jo aikaisemmin ilmoittanut töissä lähteväni tänään aikaisemmin, koska menen ajamaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että pakkasen hellitettyä hieman, tippui joukosta kuitenkin kuskeja. Onneksi meillä oli varasuunnitelma! Jos kauempana on liian kylmä, voi naapurikylällä olla lämpösempää :) Sinne siis!
Kauhukseni huomasin, että meikän harjoitusspoorista oli alku kauhottu pois. Järkyttävää vandalismia. Pääseehän ne crossarit radalle sieltä toisesta kohtaa! ;D
Ei vaineskaa, minen enää tartte harjoitusspooria, koska olen jo aikaisemmin kiertänyt KOKONAAN talvilenkin :D
Tänään sunnuntaista hieman kipeytyneet etuolkapäät ja sisäreidet ilmoittelivat itsestään hieman ennen kuin alkoi keho lämpenemään. Ajo tuntui mahtavalta. Siellä sitä spoorissa mentiin, välillä tosin hieman horjahtaen. Pääsin hakkuuaukealle, jossa viimeksituli haukottua happea. Tänään pysähdyin hetkeksi lämmittämään sormia ettei ne palellu ja matka jatkui.
Ajelin iloisena hakkuuaukealta pusikkoon, jossa kiemurellaan ihan urakalla oksien läpsyessä naamalle. Mietin siinä, että tässähän alkaa olla jo ajamisen meinikiä ja vauhtiakin on tullut lisää, kun... KABUUM!
Kannon pirulainen tarttui jalkaan, iski täysillä jalan kannon ja jalkatapin väliin. Silmissä salamoi, kun pikkuisen sattui. Oli ihan pakko odotella hetki kirpomisen lakkaamista, ennen kuin sain pyörän jälleen matkaan.
Sitten pääsin jälleen hyvään vauhtiin. Hymy huulilla pompsuttelin tulemaan hiekkapateilla. Metsään palattuani ehdin juuri ajatella, miten mahtavaa on ajella tänään ja kuinka takuuvarmasti ajan toisen kierroksen. .. Niin-PÄ..
Siinähän multa sitten meni kaasuvaijeri. Kaasu vaan hävisi. (mielummin niin kuin kiinnihirttävä kaasu)
No, niin, vaijerihan menee siihen mustaan korkkiin ja sen sisällä on semmoinen riippulukonnäköinen jutska, mihin vaijerin pää linksahtaa kiinni... Totesin, että on ehkä parempi odottaa apuvoimia, kuin alkaa itse säätämään. Vaikka nyt noin hienosti tiedänkin kuinka homma hoidetaan ;)
Onneksi ei tarvinnut odottaa kauaa , kun tiimimme huoltopuolesta vastaava sai minut kierroksella kiinni. Saatiin pienempi kottarainen taas lentoon.
Ekan kierroksen jälkeen maltoin hädin tuskin juoda hieman, kun piti lähteä ajamaan.
Ajaminen tänään tuntui niin mahtavalta! Tulikin ajettua se apaut 16 km, mikä taitaakin olla mun enduroennätys.
Välillä mietin pitäisikö hieman hiljentää, mutta en malttanut. Sitten odotin simahtamista (kuskin) sitä ei tullut. Ainut mitä tuli oli ne pakolliset hankeen nojailut, mutta niitäkin kohtuudella.
Ehkä mä sittenkin voin vielä tämän talven aikana lähteä mukaan yhteistreeneihin :D
JK.
Tuli tänään 30 h täyteen Kottaraisen mittariin, täytyy tilata sille uusi mäntä.
Tiedän, että monelle 30 h puolessa vuodessa on naurettavan vähän, mutta mulle se on melkoinen saavutus!