(hieman on nokka murtunut)
Ja silloin on hyvä suunnata sateen kastelemalle oman kylän hiekkaradalle!!
Suunnatonta pölypilveä en saanut aikaiseksi, tai en ainankaan saanut kierroksella kiinni omaa pölypilveäni ;)
Yks tuttu kerran tokaisi, ettei tykkää endurosta, koska se on yksinäisten miesten laji. No, ei se motocrossikaan aina kovin sosiaalista ole! Tänään olin ihan yksin ajamassa.
Ajoin ensin 15 min ja pidin pienen juomatauon. Sitten taas 15 min ja pikku tauko ja vielä kolmas samanlainen. Neljäs ajovuoro menikin sitten melkein puolituntiseksi.
Koko ajan into kasvoi ja kasvoi. Oli vaan niin hurjan hianoa ajaa crossia.
Ekalla kiekalla ajoin ekan kierroksen varovasti, kun en ole aikoihin ko. radalla käynyt. Onnekseni ajelin rauhallisesti, vaikkakin liian nopeasti ekaan "uuteen nyppyyn". Kiesus! Meinasi tulla kalsaripyykkiä. Oli pikkaisen terävä nyppy, tulin ihan ryömimisvauhtia ja kun keulaputosi nypyltä, olivat jalat melkein taivasta kohti.
Olen huomannut käyttäväni omia kuvauksiani radoista ja siellä olevista pateista, kurveista jne. Päätin tällä kertaa kuvittaa nypyt, jotta näkee, mitä miä tarkoitan, eli tappajanyppy:
(kjäh, kjäh, ei toi patti näytä miltään näissä kuvissa..)
Jouduin ottamaan vauhdin kokonaan pois lähtiessäni ylittämään tätä. Ei vaan pää kestä, eikä varmaan kroppakaan, hypätä.
Ekan jälkeen tulee toinen inhimillisempi patti ja sen jälkeen pieni pöytä. Näillä kahdella muulla patilla uskalsin kaasuttaa ja päästää renkaat ilmaan. Eka vaan on paha.
Ko. paikka "väärästä" suunnasta katsottuna:
Tänään oli kurvitreenipäivä. Joka kurvin ajoin tarkasti, yritin tehdä parhaani niin kallistuksen kuin kaasun kanssa. Kurviin tulin vauhdilla, napakka jarrutus vasta kurvissa, ei puolessa välissä suoraa. Itsestäni tuntui, että osa niistä meni jo hyvinkin, kun pääasiallisesti käyttämäni vaihteet olivat 3 ja 4. (paitsi ykkösellä tappajanyppyyn ;) Ja kurvasta ulostultaessa se kaasu auki!!
Viiletin aivan innoissani radalla ja välillä täytyi ihan muistuttaa itseään ettei ala liikaa leikkimään, kun apuja ei ole lähellä, jos tulee iso pipi.
Mutta kierros kierrokselta tulin hyppyihin kovempaa (paitsi tappajanyppyyn). Ja hihkuin innosta, kun pyörä hypähti.
Tosin hyppyjen nokat olivat jo aika päivää sitten tuhoutuneet..(munonneksenihehehehe) Maa-aines ei oikein ole parhainta hyppyjen rakentamiseen, joten ne eivät kovin raskata kulutusta kestä.
Hauskaa hiekkapattia radalta löytyy. Tykkään!!!
Ennen viimeistä settiä piti käydä katsomassa uusi junnujen rata. Hitsi, meittin kylällähän on hiano rata junnuille! Se on aika pitkäkin. Hauskaa tiukkaa kurvia ja pikku hyppyjä. Sitten varikolle kurvasi auto, joten pakenin paikalta takaisin crossin pariin.
Ajon päätin lopettaa, kun yhdessä kurvassa muksahdin nurin ja TAAS katkesi jarrukahva :( Mun täytyy poistaa noi mun karjaraudat käytöstä. Aina kun mulla menee pyörä nurin, raudat katkaisee kahvan. Tulee hitsin kalliksi näillä muksahduksilla.
Mutta mitä tilalle?!
Päivän hassuin juttu oli, kun pysähdyin jutskaamaan radalle tulleiden poikien kanssa. Äijät ajeli vuoronperään Pitprolla junnuradalla. Kerroin heille, että mäkin mietin silloin pyörää hankkiessani että ostaisin Pitpron, mutta ajatus kuoli ko. vehkeen pelottavuuteen. Pojat kattoi mua ja kävivät nauramaan. "Eiks toi sit muka oo pelottava?" Kuului kysymys. Sitten oli mun vuoro nauraa: "Ai, mun pikku kottarainen?" Vai pyörän päällä ollut täti.. ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti