Loman aloitus

(kuva ei ole eiliseltä)
Aika moni on varmaankin viihtynyt terasseilla näillä keleillä. Miä ajattelin aloittaa kesälomani leppoisasti enskalla. Aikainen aloitus lauantaiaamuna, jolloin keli oli hieman viileämpi ja taivas pilvinen.
Tiedossa oli hiekkamäkiä, reittiä maakivineen, puunkiertoa ja pehmeää hiekkaa. Sinne siis! Ekalla kiekalla (kiekka n. 10km, tietääkseni) tavoitteeni oli ajaa ilman mitään kädenravistelu taukoja, jos alkaa hapottaa niin, sitten mennään vieläkin hitaammin.
Alku oli hidasta puunkiertoa ja sainkin olla tarkkana, että muistin kiertää ne puut. Siitä sitten alkoi aivotoiminta ja kroppa vetreytymään ja ajo tuntui hauskalta. Hieman joutui miettimään ajovauhtia, mikä olisi sopiva etenemisnopeus..
Reitti kun on välillä hidasta ja välillä todella vauhdikasta. Pitäisi muistaa kääntää heti kahvaa, kun saapuu vauhdikkaalle pätkälle eikä röpöttää menemään.
Kierros menikin suhteellisen hyvin, ei kaatumisia eikä jumimisia. Ainoastaan pitkään, viistoon hiekkamäkeen saapuminen ei onnistunut. Mäkiä ajettaessahan pitäisi alhaalta valita ajolinja, pysyä päätöksessään ja ajaa ylös.
Minäpä katseli alhaalta ajolinjoja: Joko suoraan ylös ja ylärinnettä pitkin kohti viimeistä pientä nousua, tai: Viistosti ylös koko ajan nousten.
Valitsin viistosti, mutta rupesin kesken matkan arpomaan.. Vauhti hidastui, takarengas valahti reitiltä ja sitten vauhti loppui. Ei auttanut muu kuin laskea pyörää alas, kääntää se ja ajaa hakemaan vauhtia. Sitten palasin kovemmalla vauhdilla, ilman arpajaisia ja ylös asti =D Ekaa kertaa sain rinteessä käännettyä pyörän ihan ite!!!!
Matka jatkui varikolle asti ilman kommelluksia, vaikka kivisellä polulla tuntui välillä jähmeyttä näpeissä.
Toinen kiekka olikin sitten tuskien taival. Kaikki meni pieleen. Puunkierrossa meinasin ottaa osumaa tuon tuosta. Yhdessä isossa mäessä meni tulppa.. Olisi ollut vain muutama metri mäen päälle :( Sitten painin pyörän ympäri ja laski alas vaihtamaan tulppaa. Hiki valui aivan noroina ja tuntui siltä, että saatan lisätä kesänhukkumistilastoja. Toisin olemalla ainut joka hukkuu vedettömällä hiekkakuopalla ;D
Tulpan vaihto sujui rutiinilla ja matka jatkui. Reitille oli ilmestynyt tuttu kivien heittelijä ja siinä sitten tajusin tuijottavani taas etulokariin, ku huomasin henkilön vasta metrin päästä. Meni ihan järkytyksellä kiviränni alas ilman mopon sammuttamista ;)
Siitä alas ja yritin seuraavaa mäkeä ylös. Hyvä vauhti, nyt sitä mennään!! Ja mitä h..a! Melkein ylhäällä.. Vauhti tyssäsi ja lensin nurin. Takaperin kuperkeikalla kuski ympäri. Ja taas väännettiin mopoa alas. Ajattelin siinä sitten, että oikaisempa tuohon ja jatkan matkaa.. Oikaisin sitten reitin alkuun!
Matka jatkui siis melkein alusta uudelleen, vaan sen takia etten viitsinyt ottaa uudelleen vauhtia ja ajaa sitä mäkeä ylös. Ihme idea!
Ehdin vielä tappaa vauhdin yhdessä pitkässä mäessä, jonne ennätti paikalle myös tiimikaveri, joka kyseli pääsenkö mäen ylös. Katsellessani toisen valitsemaa ajolinjaa kirosin mielessäni, miten tyhmän valinnan olin itse tehnyt ja totesin ääneen etten pääse mäkeä ylös... Ennen kuin käynnistän moponi ja yritän! Pari sammutusta, sitten löytyi oikea kohta kaasulle ja kytkimellä avittae matka jatkui :)
Pidennettyäni toista kierrosta huomattavasti, pääsin kuitenkin oikeita polkuja pitkin takaisin varikolle.
Kuumuus alkoi jo verottaa, mutta yritin rohkeasti vielä kolmatta kierrosta. Hieman heikotti, mutta ajattelin sen johtuvan vain huonosta kunnosta, joten päätin jatkaa. Kunnes kaaduin ihan helpossa paikassa ja mopoa nostaessani ei enää tuntunutkaan niin kivalta.
Palasin tietä pitkin varikolle, jossa vedin 1½litraa vettä ja päätin kokeilla rossia vielä lopuksi. Muuten hauskaa ajella rossia, mutta harmittaa kun kurvat menee huonosti. Pystäyn itseltäni vauhdin kokonaan, mikä hidastaa aivan tolkuttomasti. Nyt pitää ottaa tekniikkareeni tosissaan!!
Sitten se alkoi.. Kivan ajelun jälkeen iski päänsärky, kylmä hiki, oksetus, krampit. Loppupäivä pilalla. Vaan sen takia, etten muistanut huolehtia riittävästä kivennäisaineiden ja mineraalien saannista. Siihen on syy, miksi aamupuuroon laitetaan suolaa!!
Tällaisilla helteillä ei pelkkä vesi riitä, kun ajoaikaa kertyy 1½h ja hikoilee varusteet läpimäriksi. Natriumin, kaliumin, magnesiumin ja kloorin saaminen tulisi turvata, joko kaupan urheilujuomalla tai sitten tekemällä itse:
3 reilua lusikallista kotimaista hunajaa
0.3 dl sitruunamehua
1/4 tl suolaa
9 dl vettä
Tosin itse parantelin oloani eilen sekoittamalla kuumaan veteen hunajaa ja merisuolaa. Ei siihen sitruunamehua tarvinut.
Tänään piti lähteä ajamaan, mutta olo on heikko eikä uusi hikoilu varmaankaan auttaisi.