Aurinko paistaa, on lämmin ja kesä on kauneimmillaan. Monet suuntaavat rannalle ja hankkivat kauniin rusketuksen. Toisilla taas nahka palaa auringossa. Minä taas en moisesta ihosyövän hankkimisesta piittaa. Elän terveellisesti, pukemalla päälleni kaikki mahdolliset suojat, pitkähihaisen paidan, pitkät housut ja varrelliset saappaat. Ainut miinuspuoli on, että ajolaseissa ei ole suojakerrointa.
Toisten innostuessa hankkimistaan rusketusraidosta, olen itse vähemmän iloinen ihon tummumisesta. Niin käy välillä ja niin kävi tänään.
Mentiin mulle ekaa kertaa kesäkelillä lenkille, jolla ajeltiin talvella. Ennakkoon tiesin, että kalliota löytyy ja pitäisi osata käyttää sitä kytkintä ja nostaa keulaa.
Itse itseäni tsempaten lähdin jonon toiseksi viimeisenä matkaan. Team "Punsan" toinen vararengas tuli perässä. Alku oli jouhevaa mutkittelua ja vauhti oli ihan mukava. Sitten alkoi kallioita näkyä mentiin ylös ja alas ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa. Kunnes lopulta pääsin kohtaan, jossa taistelin jo talvella. Mutkasta vauhti ja kallion nyppylään. Joo, joo tiedetään!! Mut mitä kävikään..
Mä otin vauhtia, ajoin kohti kalliota ja kuinka ollakkaan melkein kallion laella usko loppui. Tein tyhmän kaasutuksen --) Keula pystyyn ja muija alas. Melkein tulin kuin tönkkö suolattu muikku, mutta ennen lopullista iskua heitin lonkan eteen.
Suoraan kiveen. Onneksi en ole 80 v., olisi varmaan tullut murtuma. Nyt ei murtunut kuin itseluottamus. Uusi yritys meni jo lähtiessä pieleen, kun ei ollut sitä yritystä. Häveten joudun toteamaan, että vaadin tukihenkilöä ajamaan pyörän ylös. Annoin kivun edessä periksi, murrrr >:/
Loppuun kuitenkin ajoin. Pienen helpotuksen tein, kun lopussa tuijottelin eturengasta ja unohdin kääntyä n. metriselle kinkamalle, josta olisi päässyt hypäytysnyppylälle.
Jouduin hieman analysoimaan sössimistäni ennen uutta yritystä. Miten mä sitten ne muut kalliot pääsin, miksi en tätä yhtä. Damn, periksi ei anneta, vaikka korvienväli haluaisikin antaa!
Miten voi olla mahdollista, kun johonkin paikkaan sattuu, niin sen samanpaikan iskee sitten tantereeseen useamman kerran, kaatumalla tyhmästi!?! Eihän mun pitäny näissä kaatua.. (Mutkassa, suoralla päin puuta ja nurin, mutkassa)
Tiimikaveri oli jäänyt odottamaan pikkukotarilla tulevaa viitapirua antaakseen tukea uuteen yritykseen. Huomasin äijän ja mitä tein, kaaduin taas tyhmästi lyöden taas sen lonkan kiveen. Kyyneleet lensi ja alkoi oikeasti ottamaan pattiin. Sekä tahaton itku, että sössiminen. ..Mut, mua sattui.. "Kakkelin marjat! Kokoa itsesi nainen.", sanoin ja vedin syvään henkeä, mopolla vauhtia ja sen hiton nyppylän päälle!!!!!!
Jababababababababababa, ASIAA! Osaanhan mä, kun vaan tahdon!
Endurossa sattuu ja tapahtuu, joskus nahka saa uutta väriä, mutta kivaa se on! ..Mitä nyt kannon nokassa välillä testataan sinnikkyyttä/hulluutta/intoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti