Tänään käytiin enskailemassa, kyllä miä mietin, että onko tämä tervejärkisen puuhaa.. Hitsi, aluksi meni kädet ihan tuhannen jynkkyyn, kun en päässyt rossiradalle verryttelemään. Ekat hiekkapatikot selvitettiin, mutta sitten iski totaali jäykistyminen ja kädet eivät enää totelleet käskyjä.
Kivikkopolkua pomputtelin tulemaan välillä ohjissa, välillä parasta toivoen. Jouduin yhden lenkin jättämään väliin, kun ei siitä ajosta tullut yhtään mitään. :S
Tämän jälkeen suunnattiin kallioille, joilla viimeksi ei mikään onnistunut. Tänään onnistui :D
Siitä taas kivikkoon röykyttämään. Mopo sammui muutaman kerran ja etenin hammasta purren.
Matkalla huomasin myös edellis viikonlopun aiheuttaneen lätäkkökammon, vähän isompi lätäkkö, niin heti hölmöilin kun pelkäsin pyörän sammumista. Ja niinhän se sammui! Mutta tällä kertaa jatkettiin omin avuin!
Ekaa kertaa muuten löytyi lähikylältä todella hauska hiekkapatikko! Sitä voisi kaasutella muulloinkin. Yleensä tuolla patikot ovat kuluneet niin jyrkiksi, että siellä joko mennään kohtaloa uhmaten tai sitten pohjien kautta.
Viimeinen pätkä oli mutaista ränniä kivineen. Kyllä mä noiduin, vettä mutaa ja kiveä loputtomiin. Sanavarastoni muuttui todella suppeksi ja kypärä rupesi kiristämään otsan kohdalta, kun tuntui sinne kasvaneen jotain ylimääräistä ;)
Mietin, että täältä kun pääsen en enää koskaan palaa takaisin.. Kun taas sitten seuraavalla kerralla.
Hyvää vappua kaikille täältä mutapallojen ja serpentiinipolkujen keskeltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti