Vihdoinkin näyttäytyi aurinko! Aamu oli todella kaunis, mutta joku nimeltä mainitsematon toppahousu crossari oli kuin talviuniltaan kesken herätetty karhu.
Murinaa ja naama nurinpäin: 'No, voin mä lähtee radalle, mut en varmaan aja..'.
Niin tänään siis oli kimppapyörä päivä, mutta ei se mua harmittanut. Ei vaan eilisen jälkeen ollut fiilista..
Kunnes.. Pääsin radalle. Oli suoranaista tuskaa luovuttaa pyörä ensin toisen käyttöön ja itse vaan kuikuilla ympäri rataa. Rata oli taas huomattavasti kuivempi, vaikkakin muutama mutaisempi paikka on nyt paljastunut.
Sain radalla ajovarusteet ylle ennätysajassa ja vitsi, että tuntui hyvältä! Ajo sujui ilman etupyörä edellä maahantuloja ja kurvitkin sujuivat :D :D :D
Välillä tuli luovutettua pyörä toiselle ja ihmeteltyä menoa. Kumma kyllä kerrankin, kun mun pyörä sai "runtua", heräsivät iskarit ihan toisenlaiseen eloon. Tai sitten ne naksut puolivälissä vaikuttavat asiaan.
Viimeisellä kierroksella sitten tuli pieni tuulahdus Välimereltä. Heitin lipat pehmeään hiekkaan kurvissa ja yritin siitä sitten pois, mutta pyörä oli totaalisen vastahankainen. Ei löytynyt edes vapaata. Hetkeksi käynnistyi, mutta ajaminen oli mahdotonta. Yritin miettiä kuumeisesti, että mikä tuli.. Jarrut ei ole jumissa.. Mikä hitsi.. No, raahasin pyörääni varinkon suuntaan, välillä ajaen ja nurin mennen ja välillä repin. Pysäytin sitten kaverin ja pyysin viemään viestin huoltoon, että "HETI tänne". Jostain syystä se kuuluisa italialainen temperamentti nosti päätään, meikä kiihtyi nollasta sataan huippuajassa ja luovutin pyörän huoltomiehelle ja marssin itse takaisin autolle. Kjäh, kjäh, eikös sen Pikku Myyn pitäisi olla mielikuvitushahmo?!?!
No, kyllä mä myöhemmin pyysin anteeksi tulistumista. Ja, kröhm, kotarin ketjuissa ja rattaissa oli hiekkaa, siksi se ei liikkunut. Mut mistä tän ois taas voinu muistaa, kun on keskitytty ajamaan lumisessa spoorissa.. ;D What a Day, sanois engelsmanni. Hieno ajopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti