Paluu "tuttuun ja turvalliseen" ;)

Enduroa, enskaa, mantsaa!
Olin aamulla vielä sitä mieltä etten lähde ajamaan. Ei yksinkertaisesti huvita. Mietin jo, että pieni tauko mopoilusta olisi paikallaan. Ja sitten meni autotalliin pakkaamaan ajokamat kassiin ja pyörän autoon.
Huhu kertoi, että hanki metsässä on suurimmaksi osaksi hävinnyt ja pitihän tämä asia tarkastaa.
Etukäteen mua oli jo varoiteltu, että kesäenskan aloitus on järkytys. Eka järkytys tulikin siitä, kun painelin ukkojen perässä melkoista "haipakkaa" (*. Unohdin tuijottaa etulokariin, kun oli kivaa kaasutella kivikkoisella polulla.
Hieman häiritsi kypärään räpsyvät oksat. Niitä kun ei ole crossiradalla ollut, meni väkisin silmät kiinni, kun napsahti. Jostain syystä kuitenkin oli vauhti lisääntynyt. Ehkä revanssia viikonloppuun, jolloin ei vauhdista voinut edes puhua?!
Kun polulla alkoi tulla kallionkinkamia, tuli eteen paluu todellisuuteen. Yksi kinkama alas.. Pyörä sammui. Toinen ylös, siinä tukin ylitys keskellä kinkamaa.. Pyörä kupeellaan. Ja muutama vastaavanlainen episodi. Hölmöilin pyörän sammuksiin ja sain sen kyljelleen. Hehehhee, tästä ei voi kun parantaa. Onnekseni oli rauhallinen kaveri mukana, joka jaksoi katsoa taakseen, että missä tämä muija taas makaa.
Hauskaa se kuitenkin oli. Mahtavaa, nyt pääsee enskailemaan, kun vihdoinkin lumi on älynnyt sulaa. Vielä kun vedet imeytyisi maahan..
Enduro on mahtavaa!
Metsästä suuntasin crossiradalle ja siellä huomasin kaasuttelevani ihan uudella rytmillä. Piti sitten vetäytyä poijjes, kun katosi rajoitin.
*) Haipakka: tässä yhteydessä: Ajoin aiempaa kovempaa. Omalla tasollani vauhdikkaasti.