Sitten olikin aikaa kävellä reitillä ja katsella edessä olevaa haastetta.
Hyppyä oli tehty, baana oli leveä ja muutama mäkikin löytyi.
Aamulla mua oksetti. Jänskätti jonkun verran.
Lämmittelyjuoksujen aikana fiilis rauhoittui ja jännitys palasi vasta, kun vedin ajokuteita niskaan.
Järjestäytyminen lähtöön alkoi sekavasti ja pakeneminen tuli mieleen, kun kovaäänisistä kuulutettiin, että naiset menee ekana. Eli eturivin paikka yhteislähtöön! Voinyh...tti, kävi mielessä.
Siellä sitä kökötettiin eturivissä ja paniikki alkoi kasvaa. Selän takana n. 160 harrastelijaluokan kuskia. Lähtölaukaus kun pamahti, en saanut pyörääni ekalla käytiin ja pyöriä vilisi ohi. Kolmannella polkaisulla lähdettiin. Kottarainen nosti keulaakin kiihdytyksessä ;D
Sinällään hyvä, että tulin perässä, koska ekassa kurvissa oli pötköllään porukkaa ja pääsin ulkokurvista ajelemaan rauhassa.
Eka kierros oli alussa yhtä sumppua. Kapeimmissa paikoissa oli jonoa. Enskasta muistin sen verran, että kattelee minne ajaa ja pääsinkin kiertelemään pahimpia sumppuja. Vauhti ei ollut kova, tapeilta tähystäen mentiin.
Reitillä ei vastaan tullut suuria haasteita ja ajattelinkin, että kisa alkaa toisesta kierroksesta.
Toiselle kierrokselle pääsikin jo ajelemaan rauhassa. Sorakasan ylitys, kurvi, patikko ja edessä häämötti hyppy. Käänsin kaasua ja ajattelin kyseessä olevan samanlainen nyppy kuin kotiradoilla. Juupa, juu.. Ilmaan lähtiessä tuli mieleen, että nyt sattuu. Ei onneksi sattunut, mutta naama kävi ohjaustangossa.
Harmikseni, ajoni oli edelleen röpöttelyä. Satunnaista kaasutusta, mutta pyöräkään ei vastannut ihan halutulla tavalla komentoihin.
Puolessa välissä reittiä oli todella paljon mutaista uraa ja isoja lätäkköjä. Ennen lähtöä mulle sanottiin, että ÄLÄ aja niihin. No, minäpä ajoin. Ja siihen sammui kottarainen. Olin lammikossa vesirajaa myöten, pyörä ei lähde käyntiin, työntäminen ei auttanut. Yritin pyytää apuja, mutta turhaan. Lopulta yksi herrasmies tuli auttamaan ja sain pyörän pois lammikosta.
http://www.sportimage.org/fotoklubi/displayimage.php?album=72&pos=64
http://www.sportimage.org/fotoklubi/displayimage.php?album=72&pos=65
http://www.sportimage.org/fotoklubi/displayimage.php?album=72&pos=78
Siinä sitten ryhdyttiin tulpan vaihto hommiin. Tulppa lipesi kädestä ja sitä metsästelin ja aikaa tuhrautui aivan järkyn paljon. alkoi suorastaan ottaa pattiin. Matka jatkui ja mielessä kävi luovuttaminen.
Kurvasin varikolle ja mulle kerrottiin, että vielä on 10 minuuttia aikaa jäljellä. Meinasin himmata, mutta seuratovereiden kannustuksen voimalla lähdin viimeiselle kierrokselle.
Tavoitehan oli ajaa läpi eka kisa ja sen tein! Ja ylämäet oli hauskoja :D Muta oli jälleen kerran uutta ja ihmeellistä. Ehkä kesällä siihen saa tuntumaa.
Kriitikko minussa huutaa: Et yrittänyt tarpeeksi, röpöttelit! Tyhmä virhe, missä paloi aikaa, murrrr.
Faktaa: Mun hyvä jännitys ei tuonut hyvää kilpailufiilistä, puuttui se aggressio.
Mutta, tein jotain mihin en olisi uskonut pystyväni :D Mä ajoin kisan!!! Tästä on hyvä jatkaa ja treeneissä tulen keskittymään siihen, että ajetaan välillä hapoille. Ei sitä muuten opi kisaamaan.
Nyt olut sen kunniaksi!
PS. Iso kiitos mahtaville seuratovereille!!!!!!!!!!! Te ootte rautaa!
JK. Tuloksia ei sitten saatu. Kiitos hienolle ajanotolle. Mua ei sinällään harmita omasta puolestani (nyt voisin muokata kirjoitukseni uudestaan ;), vaan tiimin ykköskuskin puolesta, joka olisi halunnut nähdä aikojaan. Eikös moottoriliitto voisi palauttaa rahat, kun ei sitten ajettukaan kisaa, vaan meillä oli vaan yhteistreenit?
Iso miinus tarroille, hankitaan kunnon laitteet, toimiihan ne hiihdossa ja suunnistuksessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti