Pilvistä ja hopeareunuksista

Tulipa sitten viimeksi oltua yltiöpäisen positiivinen. Pitäisi muistaa, ettei kannata huudella asioista ennen kuin ne ovat oikeasti tapahtuneet..
Perjantaina mentiin sinne suurten hiekkakakkujen maille, tarkoitus oli ajaa sitä enskaa niin kauan, kunnes en enää pysty.
Ha,ha, eipä kestänyt kauaa.. Ajelin pari kiekkaa rossia. Rossirata oli vähän pöpperöinen, joten piti vähän kaasutella. Ja se oli hauskaa, vaikka hieman kiemurtelin välillä!
Radalla oli myös nuori tyttö samanlaisella 144SX:llä, tunnistin itseni hänestä. Tyttö oli ensimmäisiä kertoja talvella ajamassa ja nurin mentiin monta kertaa. Teki mieleni lohduttaa, ettei hän ole yksin, olen tehnyt tuon aivan saman, enkä edes kovin kauan aikaa sitten. Oli jännä nähdä 'peilikuvana' itsensä. Nyt ymmärsin minkä takia mulle aina sanottiin 'isompaa silmään, kaasua!'. Koska: silloinhan sillä mopolla pääsee eteenpäin.
Asiaan, menin sitten sinne enskapolulle ja muhun iski totaalinen kaatumatauti. Spoori oli mitä parhain, parhain mitä olen koskaan nähnyt ja meikä söi lunta ihan urakalla. Menin kuin tikka hankeen naama edellä. WHAAAT? MIKSI??
Ja sitten paras: poltin toisessa hieman jyrkemmässä mäessä kytkimeni. Käry vaan nousi moposta ja se sitä. Polulle jäätiin. Tai melkein. Tiimin ykkösen kanssa työnnettiin vuoronperään meikän mopoa spoorissa ja toinen ajoi toista mopoa.
Sain sitten työnnettyä pyörän autolle, hädin tuskin. Tulipa todistettua, että ajoa varten nää mopot on tehty, ei hangessa työntämiseen. Kirosin, kirosin ja kirosin.
Että mua otti pattiin. Pahasti.
Join sitten autossa teetä, kun ykkönen ajoi. Melkein masennuin, kun Motopalvelukaan ei ole lauantaina auki..
Lauantai:
Masennuskausi meni ohi, jouduin toteamaan ettei mun enskamaratoni onnistukkaan.
Lähdettiin yksi pyörä kyydissä mun uudelle lempiradalle. Kävelin ja katselin, kun iloiset enskapenat ja -pirkot päästelivät menemään metsässä ja pellolla.
Vaihdoinpa sitten ajovaatteet ja tein jotain mitä en ihan heti olisi uskonut.
Otin tiimin toisen pyörän 250cc 2T:n. Jännitti aivan törkeästi. Mutta, huomasin että ei se nyt ihan hurja peto olekkaan. Taas mentiin spooriin ja mäkeä ylös ja alas ja välillä pellolle ja hieman uusia pätkiä. Muuten, kannattaa kertoa mulle, että: 'sitten, kun tulee se kelkkareitin ylitys EI saa kaatua tai kun kaadut niin heti ylös ettet jää kelkan alle'. Arvatkaas kuka kaatui, KAKSI KERTAA ko. paikassa.
(Täällä istutaan käsi ylhäällä)
Ajot jäi yhteen kierrokseen, olisko ollu joku 10 km.. Ehkä.. Kimppapyörä ei ole kiva juttu, kun autolle jäätyy, vaikka haluaisi ajaa.
No, huomenna opettelen niiden kytkinlevyjen irrottamista, maanantaina haen ne levyt ja uuden männän, laitetaan kottarainen kuntoon. Kuskin päähän hakataan kytkimen käytön alkeet ja jatkokurssi. Ja tiistaina sitten..
Enpäs kerrokkaan! Etten manaa itselleni lisää huonoa tuuria ;)