.. Ennen kuin sydänkäyrä on suora! Vaikka tänään muutaman kerran meinasin heittää pyyhkeen kehään. Mentiin sinne suurien hiekkakakkujen radalle ajamaan. Oikea pöppörö nautinto, pienen pyöräni huudatus keli. Isolla nelarilla sitä voi lallatella menemään, mutta pikkuisella kakstahdilla matkanteko ei ollut kovin nauttittavaa.
Pöppörölumi teki sen että kaasua sai vääntää ihan tuskassa, mutta edettiin ryömimisvauhtia.
Positiivista: Kytkimentappaja mäki ei ollut vaikea! Kyllähän nuo muutamat mäet aiheuttivat tilanteita, joista selvittiin laskemalla takaisin alas ja uudestaan. Yhdessä mäessä tämä toistettiin useamman kerran, kiitos sen pienen kinkaman mihin hyydyin. Reippaasti yritin pitää katseen 'maalissa' ja kaasun tasaisena.
Hermo mulla meni ns. crossipätkällä, missä oli paljon suoraa eikä lunta kuin nimeksi. Kiemurtelin kuin käärme. Sori, kaikki meikä pilasi jäljen!
Sitten siinä mietin jo, että pääsenkö oikaisemaan mistään. Paloi käpy ihan totaalisesti. Siinä sitten sisuuntuneena käänsin kahvaa oikein kunnolla. Päätin, että runttaan tulemaan, ei täältä muuten pääse pois. Kumma kyllä.. Ajoi sujui paremmin :)
Crossirata olisi ollut kivassa ajokunnossa. Olisi pitänyt vaan harjoitella sitä kurviajoa. No, tänään ajoin ekan kerran talvella hiekkakakkureitin läpi ja huomasin ettei se mikään mörkö ole. Sehän olisi kiva reitti, jos saataisiin se pöpperö vähemmälle. Tosin miä taisin vaan pöllyttää sitä taaemmas, en pois spoorista ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti