Arktinen enskapäivä

Aamu ei ollut edes valjennut vielä, kun nousin ylös. Ensimmäiseksi piti tarkastaa "lämpö"tila, ei paljon mitään!!! Ainoastaan -22 ja kunnon viima :)
Teki mieleni kääriytyä peittoon ja hautautua kotiin päiväksi.. Mutta eihän se käy! Tänään on enskapäivä, tapahtuma johon olen ilmoittautunut ja menen kanssa!
Lähdin sitten ajelemaan kohti areenaa ja matkalla teki mieleni oksentaa, mua jännitti aivan hirvittävästi. Onneksi matkalla kyytiin tuli mun 'mekaanikko'. Jutustelu helpotti mun oloani eikä matkalla tarvinnut käydä oksentamassa.
Tapahtumapaikalla sitten yritin käynnistää mopoa, mutta kuinkas ollakkaan, kylmä teki tepposet. Eihän se omin voimin startannut. Onneksi apua oli lähellä. Kiitos avuliaitten herrojen saatiin munkin pyörä käyntiin.
Ekaan erään startatessa, oli jännitys jo helpottanut, mutta ajo oli hävyksissä. Aluksi metsässä tuntui etten oikeasti pääse mihinkään. Linssit huurussa yritin mönkiä eteenpäin hammasta purren. Mielessä jopa kävi keskeytys. Mutta olin jo luvannut etten keskeytä käyvin konein, joten: eteenpäin sanoi mummo hangessa! Spooripellolla tuska hieman helpotti, mutta jatkui. Mä en vaan osaa! Kurveissa spoori oli kallistunut parempien kuskien ajon mukaisesti, mutta meikä se vaan yrittää ajaa läpi pystysuoran pyörän kanssa. Eihän se kovin vauhdikasta ole. Jalat olivat ties missä eikä penkilläkään pysynyt.
Positiivisin vaihe oli, kun tulin kohtaan missä viime viikonloppuna muksahdin kaksi kertaa, kun siinä ei saanut kaatua. Tänään mentiin kuin vanha tekijä alas, yli sillan ja ylös :)
Alamäet sujuivat melko lailla hyvin tänään, muutama sammutus ja yksi muksahdus.
Ekan kierroksen lopulla tuli metsässä MONTA tyhmää kaatumista. Mielenkiintoista on, että kuuleman mukaan kaadun aina vasemmalle.. Yleensä oikealle kaartuvissa kurveissa. Mitä ihmettä tää tällainen on?!?! Ehkä olen vaan vasemmalle kallellani ;D
Loppupätkä oli lanattua pelto. Ihan taivas!!! Ei muuta kuin hanaa ja menoksi! Mahti pätkä! Ennen maalia oli pieni spoori, missä piti tietty makailla pari kertaa..
Varikolla kylmä viima puhalsi ja viilensi ensimmäisessä erässä kerätyn hien. Onneksi matka jatkui pian. Ihan äkkiä en olisi uskonut, että hyppään pyörän selkään ja lähden innoissani uudelle kierrokselle.
Siellä sitä mentiin! Alkupätkä menikin jo rennommin ja eri tahtiin kuin ekalla kiekalla. Mulla oli oikeasti kivaa. Mutta se spoori pelto.. Ei oo mun juttuni (vielä). Hieman vauhdikkaammin tulin kuin ekalla kiekalla, mut ei se silti mitään 'vauhtia' ollut. En vaan osaa olla rennosti penkissä. Ehkäpä pitäisi hankkia semmoiset oikeat liukupohjasaappat, niin meno olisi helpompaa?
Yhdessä kohdassa oli tuttuja katsomassa ja siinä kohtaa oli jälkien perusteella jokunen henkilö käynyt nutullaan. Päätin etten kaadu siihen, kaasulla läpi!
Toinen kierros sujui kaiken kaikkiaan paremmin kuin eka. Tietty pieniä teknisiä ongelmia tuli lopussa kun kaasari jäätyi, tai jotain.. Kaasu hävisi, löytyi ja hävisi. Taisi jäätyä myös vaihteet. Ainakin ne oli paksun jään peitossa. Lopun peltopätkällä tein komean ulosajon, kun mulla ei ollutkaan jarruja ;D
Ja tietty, ennen maaliviiva, muksahdus! Jos joskus menen oikeisiin enskakisoihin, täytyy muistaa ettei ennen maalia kaatuilla, jos sitten vasta ajanoton loppumisen jälkeen.
Takana on siis hieno päivä. Sormenpäät ovat hieman paleltuneet, mikä ei kuitenkaan haittaa. Osoitin tänään itselleni ettei joukossa ajelu ole niin pelottavaa kuin olen kuvitellut. Yhtään nastaa en ole vielä löytänyt selästäni ;)
Ja kotari rokkasi! Kyllä kannatti jännittää etukäteen, koska en pystyisi näin jälkikäteen enää jännittämään ;)
PS. uusi enska enkka n. 30 km ajoa!!!