Viikkokatsaus

Tällä viikolla tuli ajettua kaksi kertaa naapurikylän tasaisissa maisemissa.
Ei ole mäkiä matkalla, mikä oli välillä ihan tervetullutta vaihtelua ;)
Tiistaina lenkille lähtö tapahtui mun johtaessa ja tiimikaverin peesatessa. Että osaa olla ärsyttävää!! Ei vaan voi mitään, mutta jotenkin se vaan hermostuttaa, kun tietää, että takana ajaa tyyppi, joka antaa todella suoraa palutetta ajosta ;D
Polku on todella kapeaa ja siinä menee periaatteessa ainoastaan yksi ura, joka on todella syvä. Alun kivistä polkua ajellessa tuntui, ettei tästä tule mitään. Yritin muistaa katsella linjoja sekä muistaa, että kiviä päin voi ajaa. Yhdessä kohtaa sitten meni nurin, kun täräytin päin isoa kiveä, pyörä nousi hyvin ja olisi jopa jatkanut matkaa ellen olisi menettänyt uskoani.. Ja sinne mä sitten pötkähdin kivien väliin.
Kivisemmän osuuden jälkeen tulee mukavaa ja vauhdikasta kurvailua kankaalla. Kivikon jälkeen on ihan mahtavaa availla kaasua. Tällä kertaa meni kurvitkin ihan hyvin, en joutunut pudottamaan vauhtia nollaan. Kuitenkin kävi niin, että kädet alkoivat mennä tukkoon. Näin ei ole käynyt aikoihin, mutta eipä tuo tiimikaverikaan ole mua aikoihin hiillostanut. Yllätyksekseni sain positiivista palautetta metsässä. On kuulemma vauhti kasvanut! No, sitä varmaan tarttui edellisviikon nopeasta reeniseurasta :) :)
Seuraavana päivänä ajo sitten takkusi hieman. Alkoi jo ajokerrat painaa kropassa. Tällä kertaa kivikoista selvisin helpommin ja suorastaan innostuin hiekkapatikoista. Ne on hauskoja ajaa, kunhan ei lähde jakelemaan kohti puita ;)
Yritin myös mennä ajamaan crossia, mutta en tykkää yhtään naapurikylän kivenkovasta radasta. Tosin, jos siellä oppisi ajamaan, ei tarvitsisi jännittää enää mitään.
Mutta ei oikein napannut crossitella, joten ajelin kahdeksikkoa. Harmi ettei kukaan nähnyt, kun se tuntui sujuvan jo paljon paremmin.