Viime viikonloppu meni seuratessa enduroleiriä. KTM Nordic oli järkännyt leirityksen kaikille, jotka olivat ostaneet tiettyyn aikaan uuden -10 kotarin. Nämä onnelliset pääsivät sitten treenaamaan Samuli Aron johdolla.
Koska meittin tiimissä sattuu olemaan ko. vuosimallia oleva pyörä, lähdimme leirille. Mun roolini tosin oli taas henkinen tuki/assistentti/huolto. Tosin kerrankin pääsi (sala)kuuntelemaan ohjeita ja tarkkailemaan suorituksia ihan ajan kanssa.
Täytyy kyllä myöntää, että lauantaiaamuna tuntui pahalta, kun muut laittelivat innoissaan ajokamoja niskaan ja vertailivat pyöriään.. Meikä siinä vieressä kateellisena katseli ja mietin, josko onnistuisin lainaamaan Jyskyltä pyörän.. ;)
Ekaksi ryhmä lähti treenaamaan peltoa ja juurakkoa metsässä. Mä lähdin maastopyörän kanssa pelipaikoille ja mennessäni poljeskelin mönkkäriuria ja kuvittelin ajavani moottoroidulla pyörällä ;) Pellolla ojan ylitykset olivat haastavia, koska keulannosto ja etenemisvauhti tulivat suoraan omista lihaksista ;D
Kantosen Oskari neuvoi toista ryhmää ja toista Aro. Menin ensin seuraamaan metsikköryhmän juurten ylitystä. Oli muutes metsikössä muutama juuri!
Porukka siellä sitten intotui hyppimään siltojen yli. Reitillä sillat oli rakennettu reitin suuntaisesti asetetuista puunrungoista ja ne näyttivät oikeasti aika liukkailta ja inhoilta. Niinpä uskaliaimmat ottivat pompun kannosta ja hyppäsivät yli.
Metsiköstä siiryttiin pellolle, missä alkoi itsellä jo ajohalut nosta pilviin. Mietin kävisikö päinsä, että vaihdettaisiin tiimikaverin kanssa rooleja. Kurviajelua kovalla pellolla. Aro näytti kolme eri linjaa, kertoi kuinka itse ajaisi ja sitten ryhmä paineli treenaamaan. Oli kiva seurata vierestä muiden esityksiä, kun näki muidenkin tekevän samoja virheitä kuin itse tekee :P :P Ja oli myös kiva huomata miten porukka korjasi virheensä.
Sitten tulikin aika lähteä toiseen paikkaan treenaamaan ja mä en pysynyt pyörällä perässä. Piti ottaa asfalttisiirtymä ja mennä odottamaan enskakuskeja hiekkamontulle.
Seurailin siellä kun offroadautot ajelivat ristiin rastiin huikeita rinteitä ja kivikkoja. Onpa niissä autoissa makeat äänet!
Sieltä hietikolta löysin Pohjamon Petrin paistamassa makkaraa, onpa omituinen seutu, kun enskatähtiä on ympäri tienoota ;D
Sitten saapuivat leiriläiset, jotka pääsivät treenaamaan mukavaa kivimäkeä. Huh, onneksi en ollut leirillä! Meikällä olisi itku tullut ko. mäessä (jo heti alkumetreillä).
Sieltä sitten tuli porukkaa ylös mäkeä vapaalla tyylillä. Täytyy sanoa, että Aro tuli hienosti ajaen, osa tuli ajaen ja miettien välillä, osa tuli lopun matkaa pyörää työntäen. Joku muksahti nurin ja meinasipa joku jopa keulia itsensä ympäri ihan viime metreillä. Mutta kaikki tulivat rohkeasti eikä yritystä puuttunut!
Kevyen kenttämakkaran jälkeen ryhmä suuntasi treenaamaan kivikkoa ja mä ajoin fillarilla takaisin varikolle odottamaan. Sieltä ne iloiset kuskit sitten aikanaan ilmestyivät, kertoen innoissan miten hienoa kivikkoa oli kierretty.
Seuraavana päivänä aamu oli harmaa ja vettä satoi. Leiri kuitenkin jatkui, kuraisella polulla. Meikäläinen sai jonkun energiapiikin ja painelin pyörällä metsään. Renkaat savessa liiraten etsiskelin enskakuskeja metsästä ja löysinkin!
Kahdessa ryhmässä ne hyppi taas ojissa olevien siltojen yli. Tosin välillä aika huonolla menestyksellä.. Itse olisin varmaan ollut kypärä syvällä mudassa ko. paikassa ilman hyppyäkin..
Ja toisessa treenipisteessä ajettiin kuivalla kankaalla mutkia, hullunkiilto silmässä mieletön kaasutus päällä.
Sieltä porukka siirtyi takaisin hiekkakuopalle, jossa meikä oli ehtinyt jo tovin ihailla makkaranpaistajan vauhdikasta ja taidokasta ajelua.
Hiekkakuopalla kukin sitten ajeli intonsa mukaan. Haastellisin paikka oli varmaankin tuo yllä näkyvä ylitys, joka päällä kääntyy heti oikeaan.
Taisi porukalla olla mukava viikonloppu, reitit olivat ainakin hienot. Oli mullakin ihan kivaa vaikken saanutkaan ajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti