Tänään, ajopäivänä, keli oli tietenkin aika harmaa ja sateinen. Eilen niin kaunis keli.
Meidän varikkokääpiöt olivat asenteella kaikki ketuttaa ja huuto oli sen mukaista.
Mulla oli ajovuoro nro. 2. joten sain nauttia kääpiökuorosta ennen ajoa.
Täytyy sanoa, että oli ajot jäädä sikseen sen, verran nousi paineet kattilassa. Muutenkin niin rentouttava viikko takana, kun ollaan totuteltu tätä uutta arkea, päiväkotia ja töitä.
No, sain kuitenkin itseni mopottimen selkään ja läksin kotilaariin hengaamaan.
Aivan uskomatonta, mun huonotuulisuuteni hävisi sen siliän tien heti ekalla kiekalla ja mitä enemmän kierroksia tuli sitä makeemmalta tuo rossi tuntui.
Sade oli tehnyt hiekasta raskaan alustan, siellä oli juuri sopivasti pattia ja röykkyä. Ihan parhain kondis!
Huomasin tykkääväni ajosta ja pyörästä niin paljon, että lähti melkoista attackia (siis omaan tasooni ja normiröpötykseen verrattuna).
Huomasin vaihteiden vaihtuvan normaalia nopeampaa ja kurvien lähestyvän vauhdikkaammin.
Nautin ihan täysillä, vaikka vettä satoi. Ja ei muuta kuin nopeampaa! Kahvaa oli vaan käännettävä.
Välillä huvikseni kokeilen ajella kurvit tapeilta ja aika hullua, mut ne taisi mennä paremmin niin..
Pari kertaa tulin jopa jarruttamatta radan keskivaiheen porrashyppyriin, mutta siinä palasin äkkiä todellisuuteen kun tunsin miten eturengas nousi ja takarenkaan allakin oli vain ilmaa. Siinä alkoi hirvittämään, kun se hyppyri tuntuu heittävän jonnekin kuuta kiertävälle radalle eikä maahan paluusta ole takuita.
Savipatit taas uskalsin pomppia ihan miettimättä.
Joskus osuu kohdille se loisto ajopäivä ja sellaisesta pitää vaan nauttia eikä analysoida :)
Nykyään mulla on ajolupa enduroseuran reitellekin, saas nähdä koska uskaltaudun taas mettään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti