Ensin mietin, että josko lähtisi tuonne itään, mutta meninkin länteen. Oman kylän rataan on tullut joku kyllästyminen, tai jotain. Toki vaikuttaa sekin etten pysty enää ajamaan siellä sujuvasti niitä kierroksi, kun ne muutamat hypyt aina rikkoo rytmin.
Oli kivaa vaihtelua tulla kovalle radalle. Taisi viimeksi olla vielä lunta maassa, kun edellisen kerran siellä kävin..
Aluksi tuntui kyllä siltä kuin en olisi koskaan aikaisemmin edes ajanut mopolla. Pyytämättä tullut tauko oli tehnyt tehtävänsä. Haki ja haki, liian pientä vaihetta, kaasunpumppausta, missäs ne jarrut on.. Sitten huomasin miten kivaa oli ajaa sisäkurvassa siihen kovaan uraan. Hih! Mopohan kääntyi nätisti.
 |
| Lisää kuvateksti |
(Joo, arki on alkanut. Työt.)
Muutamasta hypystä tuli mieleen kotirata, onkohan tuollakin käynyt sama tekijä? Mä en vaan osaa enkä uskalla yrittää hyppiä noita "ramppeja". Tykkään niistä pyöreämmistä töyssyistä, kun ne voi vaan ajaa yli, jos renkaat nousee ilmaan, niin sitte nousee, mut ei tule turhia jännäreitä.
Siinä yksikseni köröttelin ja fiilistelin miten mukavaa on olla temmin kanssa ulkoilemassa, kunnes huomasin taas tuijottavani etulokariin. Höh. Miten ärsyttävä tapa.
Olisi niin kiva, jos joku ajelisi tuolla edessä, niin nousisi se katse eri tavalla.
Toiveeni toteutui, joku pikku jamppi odotti pääsuoran jälkeisessä kurvissa ja lähti hurjalla innolla perään.
Mua vähän nauratti, olis nyt antanu edesvähän enemmän etumatkaa! Kyllä oli pojalla asenne kohdillaan! Siinä sitä kehittyy kun lähtee reippaasti muita jahtaamaan ja ohi vaan.
Harmi potsulle, että oli tälläinen tätikuski seurana, kun en jaksanut lähteä kisailemaan.
Se olis kyllä ollu kivaa..
Kyllä siellä mukavasti hiki tuli ja kotiin palasin paljon paremmalla fiiliksellä kuin lähtiessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti