Venyy sitä väsyneenäkin

WUUUUUUU!! Miä meen!! 

Eilen tuli mummi viikoksi kylään, ihan huippua! Tänään sitten suunnitelmissa oli rentoa ajelua. Kuinka ollakkaan kaikki kertynyt univelka jysähti niskaan ja olo oli kaikkea muuta kuin innokas crossikuski. Jäsenet painoivat ja kiukutti ja kaikkea!

Lähdin kuitenkin radalle, mutta varasin toisen ajovuoron ja lähdin kamera kädessä radalle katsomaan. Mentiin tänään läheiselle hiekkalaarille. Siellä oli joku käynyt lanailemassa patit piiloon pehmeän hiekan alle. Oli haastavassa kunnossa rata. Röykkyä, kiveä, pehmeää, uraa..

Tässä ajettiin mulle mallilinjoja

Siinä isännän menoa katsellessa päätin kuitenkin yrittää ajelua, "kerta nyt olen radalle tullut". Jotenkin tällä radalla on henkinen yliote meikäläisestä ja asenne on luovuttaja jo ennen ajoa. Yritin kuitenkin taistella sisäistä looseriani vastaan ja ajaa. Jostain syystä ajoon löytyi omituinen rentous ja ne kammomutkatkin meni ihan kivasti muutaman käkäilyn jälkeen. Tuo pehmeä hiekka vaati hieman totuttelua ja etenkin ne hiekan alla olevat ylläri kovat kohdat.

Pari noloa tekniikkavirhettä löytyi myös ensinnäkin kyynärpäät alhaalla -) ajoasento huono ja toinen, mikä on HETI korjattava muuten sattuu vielä inhasti, on jalka joka sojottaa ties minne. tuolla tyylillä hajottaa polven lopullisesti. Tapilla ne jalat! Jos ei kerta osaa laittaa mopoon kiinni!

Mitä ihmettä mä oikein ajattelen, kun noin jalkaa laahaan!!

 

 

Voi älyvapaus! Ehkäpä myös kyynärpäiden riiputus ja liian takana istuminen vaikuttaa tuohon.. En tiedä, mutta KORJATAAN!
Mukavaa kuitenkin oli ettei tällä kertaa tarvinut heittäytyä mutkissa naamalleen. Hieman on minun ja temmin suhde parantunut ja luottamus kasvanut.
Olisi ollut niin kiva ajella enemmän, mutta mieli ei voittanut kehoa. Hyvä fiilis jäi kuitenkin ajosta. Harmi vaan että kohta tuokin laari on liian kuiva mukavaan ajeluun, jos ei vettä tule.

Kuulin huhua, että siellä alkaa muutostyöt, tulee lisälenkkiä ja hypyt muuttuu. Saas nähdä mitä sinne on keksitty!

Viime aikoina on hieman mietityttänyt nuo loukkaantumiset. Joka kerta kun olen radalla käynyt, on aina jotain sattunut. Se on saanut hieman miettimään lajia ja syitä, miksi ihmeessä näin käy.
Eipä siihen yhtä yhdistävää tekijää löydy huono tuuri, tekniikkavirhe.. Toivon kaikille hyviä ajohetkiä ja pysykää ehjinä! Etenkin nyt pääsiäisenä, kun saattaa hyvät kelit tuoda ruuhkaa radalle.