Tänään oli pyöriä tämän perän radalle aika paljon ja mua jännitti sinne joukkoon meno, kun olen niin tottunut ajelemaan tyhjällä radalla.
Ajo oli aluksi ihan hukassa. Yritin hissunkissun hakea tuntumaa, mutta vaikeaa oli! Kaikki mutkat meni kaasua pumppaamalla. Ja linjat olivat kyllä mielenkiintoset.
Rata on kuivunut hyvin ja kohtahan tuo rata on jo liian kuiva. Kuivana rata menee kivikovaksi ja irtokivet tekevät ajosta aivan kamalan. Jos siihen sattuu vielä kaatumaan, niin aina hajoaa jotain. Vähän tuli oltua ylivarovainen.
Sitten sain koeajoon 300cc Kotarin. Pyörä tuntui "pieneltä" ja kevyeltä ja jotenkin sillä oli niin helppoa ajaa mutkat. Sen kun käänsi vaan. Tuntui kuin mutkat menisi 'heittämällä'. Hassua oli se 2-t:n ääni ja vaihteiden vaihtelu. Miten sitä onkin tottunut nelarin pörinää, vaikka ennen on ollut niin vannoutunut kakstahtikuski!
Tosin ekat parisataa metriä mietin pysyyköhän tämä vehje edes käsissä.
Parin kierroksen jälkeen olisin voinut jatkaa matkaa. kuitenkin oli palautettava pyörä omistajalleen. En muista koska viimeksi olisi iskenyt tämmöinen 'heeberi' päälle, tänään se kuitenkin tuli. Oli niin hyvä fiilis että olisin voinut pomppia.
Jos sitä pääsisi jossain vaiheessa palaamaan enduron pariin, niin täytyy myöntää, piikin sijaan tuollainen 300 cc voisi olla kiva peli. (mut ehkä ei kuitenkaan oranssina ;) Tälläinen )
Innostuin suunnattomasti ajaessani tuolla 3-satkulla. sitten kun sain temmin käsiini niin ajo omalla pyörälläkin meni paremmin. Vapautuneemmin. Pari kertaa sain stumpattua pyörän mutkaan kun en tajunnut ajavani kolmosella ja unohdin sen kaasun.. Muutama mutka meni jo ihan mukavasti. Tästä päivästä jäi todella hyvä fiilis. Oli kaikesta alkujännityksestä huolimatta kiva ajaa. Olisi kyllä voinut ajaa enemmänkin. Järki kuitenkin sanoi, että on parempi lopettaa kun on hyvä fiilis ja kädet olivat samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti