Tänään olikin ihan loistava keli. Tiimin toinen kuski odotti innoissaan radalle pääsyä, kun höhlä luuli siellä olevan muitakin. :D :D
Radalla oli polvenkorkuinen pikkupoika sähkö Osetilla. Vähänkö oli hieno peli! Äkkiä tämä pikkukuski kannettiin autoon, kun tuupattiin temmi kärristä. Olisi sinne mahtunut pikkukuski ja meidän tiimi..
Itselläni oli ensin "lippumies"vuoro ja vasta toisena radalle. Hyvin oli paikat sulanu vaikka jäätä radalta löytyykin. Saa vielä jokusen hetken olla lämmintä, että ne ahtojäät väistyy.
Nyt täytyy ihan kirjata tähän ylös etten suorittanut mitään ajovarusteiden hieromisrituaaleja ennen radalle menoa, vaan selvisin ihan muutamalla hyppelyllä.
Sulaminen oli tuonut radalle tyypillisiä kiviä esiin ja parissa lammikossa oli hieman yllättävä reuna. Mut on se vaan hauskaa siirtää läskit lokarille ja kääntää kahvasta ja ajaa läpi lätäkön!
Tosiaan luulin ettei radalla ole muita ja siinä lämmittelykierroksella olin kuulevinani jotain pörähdyksiä selän takaa. Kuinka ollakkaan ihan puskista oli löytynyt radalle toinenkin kuski, joka reppuselässä siellä ajeli. Melkein pelästyin. Onneksi huomasin tämän seurailijan niin en pelästyksissäni ajanut kylkeen.
Tänään otin mukaan jo pikkaisen tekniikkaan keskittymistä. Menin ajamaan lasten crossiradalle. On muuten aikaa siitä kun viimeksi siellä harjoittelin. Mulla oli silloin gassi!
Kyllä tuli hyvä muistutus kuskin huonoudesta. Jännää miten tuo nelari antaa niin paljon anteeksi ettei muista niitä omia OIKEITA taitojaan.
Pikkuisten radalla on jyrkkä pikku nyppylä ja tiukkaa mutkaa. Niin sitä stumpattiin pyörä heti alamäkeen..
Nyppylän jälkeen kun on tiukka vasen ja sitten tiukka oikea. Ne kurvit on VAIKEITA. Mun kääntösäde on ollut sama kuin tarktorilla ja nyt pitäisi heittää tiukka kurvi.
Meikällä se tarkoitti tiukkaa pohdintaa. Jostain syystä en saanut tänään temmiä käyntiin millään. Polkaisujalka oli heikolla päällä. Siinä pienessä hetkessä mielessäni kävi aika monta ärräpäätä, kypärän heittelyä ja muuta turhautumista osoittavaa raivonpuuskaa, mutta sitten mulla tuli mieleen eräs naiskuski, jonka kanssa olen jokusen kerran metsäpolulla ollut.. Ja päätin etten ole luovuttaja. EN TODELLAKAAN, vaan ajan tämän pyörän näistä vielä! POTKU ja taas pärisi.
Siinä radan varressa mulle viitottiin, että pysähdy mutta piti vaan hihkaista ettei nyt, nyt on näytönpaikka. Siis näytönpaikka itselle.
Eikä pyörä stumpannut, muttei myöskään kääntynyt.. :/ Nooh, annoin sen anteeksi itselleni ja yritin uudestaan.
Tuli ihan voittajafiilis kun sain kasattua itseni hetkellisen 'romahduksen' jälkeen. Ihan innolla odotan seuraavaa kertaa kun pääsen tahkoamaan tekniikkaa. On tuo iso pyörä vaan haastava pikku radalla. Metsään ei vielä ole asiaa, mutta nyt reenataan! :) (Silloin kun se on mahdollista..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti