Olipa jännä päivä tänään. Ekan kerran, hmmm, melkein neljään vuoteen, lähdin YKSIN ajamaan. Siis en tietenkään yksin yksin, vaan olihan mulla treffit ajokamun kanssa radalla, mutta ilman meittin perhettä.
Ihan yksin pakkasin auton, laitoin kärrin perään, pyörän kärriin. Kiinnitin valot ja pyörän.
Olipa muuten haastava homma! Teletappius ei tee pyörän kiinnityksestä helppoa. Meinasin jo kiroilla kotipihassa. Onneksi kuitenkin "tiimipäällikkö" tarkasti sidonnat ja pääsin matkaan.
Pitkästä aikaa vanha tuttuni jännitys iski. Ajelin niska jäykkänä, kieli tiukasti keskellä suuta kohti rataa. Kärryperässä ajo ei ole vaikeaa, mutta kun siihen ei ole tottunut, niin jänskätti.
Oli siellä lumen keskellä muitakin ulkoiluttamassa koiria ja kottaraisia. Kuului vaan hihkaisu "Rata on ihan paskassa kunnossa!" Ja sitten ne lähtivät, pois. Mua vaan hymyilytti, miäpä pääseen ajamaan!
Tulihan mun seurakin sitten paikalle ja päästiin ajamaan. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa enskakaveria. Molemmilla on ollut hieman taukoa viime aikoina, joten oltiin vähän tuntumaa hakemassa.
Ja niin meikä haki tuntumaa heti kolmannessa kurvissa. Unohdin taas kaasun ja sain todeta maan todellakin olevan sula. Hiekka ei ollut kovaa! Voi elämä, miten se ajo tuntui taas olevan hankalaa. Oli sellaista kaasunpumppausta, että melkein olisin harmistunut, jos se ei olisi muuten ollut niin kivaa.
Sain mä sitten mörön taipumaan sinne sisäkurviinkin ja muutamat kohdat menivät jo kohtuullisen hyvin.
Suurin tekniikkaongelma oli tänään pyörän käynnistys. Tuo temmi kun on niin kovin tarkka siitä, että se polkaisu lähtee ylhäältä asti ja voimalla. Nooh, mullapa on polvi ottanut vähän kipeää tässä vähän aikaa sitten. (Menin hölmö kokeilemaan spinningiä ja se pyörä potkaisi. Vaarallinen ja niin tylsä laji.)
Mopon polkaisu voimalla ja tuntui että maailma on täynnä salamoita ja teki kipeää. Seuraava polkaisu oli, arvatenkin, liian löysä. Höh, mitä polkufestarit. Mutta muutamalla ärräpäällä se lähti.
Rata oli mun mielestäni kivassa kunnossa. Toki lumenpöpperöä ja röykkyä, mutta edelleenkin tykkään naapurikylän radasta tuollaisena. Vielä kun tuo lumi sulaisi!
Tosi paljon tuli ajoa, kun oli niin mielettömän kivaa. Ja mukavaa oli muistella Parolan CC-kisaa ja naureskella muitakin hassuja juttuja "enska-ajoilta".
Päiväni kyllä kruunasi, kun pääsin kotiin ja kuulin saaneeni positiivista palautetta sovinistikerhon puhelinpalaverissa. kiitos! jos ajamaan mielii, on ajettava "möröllä", kun ei muutakaan ole. Ja hey-y, ei se aineskaan voimasta jää kiinni ;)
Niin mahtava ajopäivä, vaikka tulikin myös pipiä. Tälläisiä päiviä lisää, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti