Tosimahtava Maanantai

Viime aikoina olen joutunut kasvotusten sen tosiasian kanssa, että tällä hetkellä moottoriurheilu ei ole ihan itsestäänselvyys. Mummin vierailun aikoihin ajamaan lähteminen oli tosi helppoa, mutta näin arjessa asia ei ole ihan yksinkertainen.
Helatorstaina olisi ollut ajoleiri, jonne olisin saanut piikkisen lainaan ja olisi ollut tosi hauska päästä näkemään tuttuja ja hieman opettelemaan juttuja. No, eipä tarvitse lähteä.. Tästä tuppukylän pahaisesta, kun ei löydy lapsenvahtia. Yritin käyttää jopa lahjontaa, siinä onnistumatta :(((
Rehellisesti sanoen, se kyllä söi naista ja sai mielen maahan.
(tai siis olisi löytynyt.. á 26e/tunti.. o_O Leiri olisi maksanut jo ennen lähtöä n. 260 egee..)

Näin kevään tullessa mulla on tullut suunnaton ikävä enskareiteille. Mä niin tykkään endurosta, niistä haasteista ja siitä ettei siellä metsässä (ainakaan ennen) tullut oltua yksin.
Toivon mukaan sitten heinä-elokuussa kun saadaan mummi mestoille, pääsen ehkä metsän puoleen.

Tadadadddaddaaa :D Tänään mä vihdoinkin pääsin radalle.
Lähetin viikonloppuna isännän kokeilemaan kotikylän rataa, josko meikäkin pystyisi siellä pärräämään..Ja tänään sitten kokosimme "laumamme" ja suuntasimme radalle. Pikkumiehelle Straider mukaan ja vielä pienempi nukkui vaunuissa Peltorit korvilla.

Hitsi, että osasi jännittää! Jo kotona alkoi pohkeet mennä kramppiin ja käsiä hapotti. Enhän mä ole vieraillut tuolla radalla yli vuoteen niin, että itse olisin ajanut.
Ja tuo pyöräkin vielä vähän jännittää, kun ei olla vielä kovin tuttuja.

Käskin isännän olla autossa hiljaa, ei mitään neuvojen tuputuksia ;) Ajokamat oli vetänyt niskaan jo kotona, joten radalla kaiken hiljaisuuden vallitessa työnsin pyörän kärristä ja suuntasin hiekkalaariin.
Hartialukotus maximus iski heti alkumetreillä. :D
Mukavaa oli huomata jotain tuttua eikä se eteneminen nyt niin hankalaa ole. Paitsi, kun mieli menisi, mutta kroppa ei!
Aika lyhkäiseksi jäi lämppärikierrokset. Pystyssä kuitenkin pysyin ja opin myös sen mitä oikeasti tarkoittaa "korjaa kaasulla". Tuo mopohan menee urassa kuin urassa ja urien yli!
Nelarilla on helpompaa kuin piikillä. Selkeästi omassa ajossa huomasi jännityksen.

Pienen paussin jälkeen meno tuntuikin jo paremmalta, ehkäpä jopa asteen verran rennompaa oli meno. Etulokarissa vaan tuntuu olevan jotain mielettömän kiinnostavaa. Piti oikein keskittyä siihen, että katseli muutamaa töyssyä edemmäksi. Samat vanhat virheetkin löytyivät edelleen, istun liian takana, kaasun- ja jarrujenkäyttö. Aloin heti kriittisellä silmällä analysoimaan omaa ajoani, vaikkakin hitsin kivaa mulla oli. Siksi yllätyinkin suunnattomasti palatessani varikolle. Ajan kuulemma parhaiten, ikinä! Hieman kulmat kurtussa tätä kuuntelin ja piti kysykin, että kettuillaanko mulle.
Vastaus oli ettei. No, mutta HYVÄ!
Siinä sitten pärräilin menemään into piukeana. Välillä tuli jo yritettyä vähän liikaa ja sen kyllä huomasi heti. Kädet jugelissa ja pyörä luikertelee. Kyllähän tässä tarvitsee lisää ajoa ja kuntoharjoittelua, jos meinaan edes yhden erän jaksaa ajaa.
Kerran menin nurin. Kurvassa unohdin kaasun, hehhehhee. Pötkölläänhän sitä oltiin!

Kaiken kaikkiaan aivan loisto ajopäivä! Toistaiseksi mennään lähiradoilla, koko porukan voimin. eikös sitä sanotakin niin, että "Family that plays together, stays together."
...Toivon mukaan jossain vaiheessa, joku liittyy mun seuraan ajelemaan...

Loppuun vielä video kohdasta, jonka joku saattaa muistaa mun gassi ajoilta..