Niinpä vaan ne päivät kuluvat nopeasti ja olen tullut huomanneeksi sen, että tällaisella osa-aika yksinhuoltajalla on hankaluuksia järjestää niitä ajohetkiä.
No, sitten kun ajamaan pääsee , täytyy niistä nauttia.
Torstaina aamupäivällä saimme koko sirkuksen kyytiin ja lähdimme radalle. Nyt mentiin hieman eri suuntaan kuin aikaisemmin. Onneksi oli satanut, niin rata oli makiassa kunnossa. Vain yhden pyörän ajaessa siellä, eipä paljon pöly olisi muutenkaan haitannut.
Ehdin jo kuvitella ajavani sateessa, koska tummat pilvet kaartelivat taivaalla. Päivä kuitenkin kirkastui niin lämpimäksi ja paistavaksi, että nenä paloi.
Radalla oli ajeltu jonkun verran, jälkiä oli siellä sun täällä ja aluksi huomasin olevani hukassa, kun pitkin itse päätää ajolinjat, ei ollutkaan valmista uraa.. Pyörän tärinään tottuminenkin vei tovin. Menee hetki, että hahmottaa missä mennään ;P
Ja tietenkin radallahan pitää ensin ajella varovasti ja käydä tutustumassa ennen kuin antaa vaan mennä.
Toisin.. Ei NIIN varovasti ettei pääse pehmeässä eteenpäin.. Tämän tajusin, kun pyörä luikerteli hiekkakäärmeen lailla suoralla.
Puristin aluksi tankoa niin hullunaan että loppui verenkierto päästä ja kaasukäsi meni tunnottomaksi. Piti pysähtyä takomaan itseensä järkeä ja rentouttaa ne hartiat ja kädet.
Siinähän sitten menetin pyörän hetkeksi, kun isäntä alkoi muutamaan kurviin ajaa mulle esimerkki, miten se pitäisi ajaa. Ja ei kun yrittämään!
Mä tulen kurviin aivan liian hiljaa, pitäisi vaan tulla rohkeammin ja luottaa niihin jarruihin. Lisäksi ajoasento oli taas liukunut sinne takalokarille.. Eipä se pyörä hartiavoimin käänny!
Mutta yritys oli kova. Reenailin niitä mutkia ihan tosissani ja hieman kävi naurattamaan huomatessani hokevani "Jussi Vehviläinen, Jussi Vehviläinen" lähestyessäni kurvia.
Se treenikurvi tosin onnistui vain muutaman kerran, mutta muut kurvit sujuivat paremmin.
Hassua ajella isommalla pyörällä, tuntuu kuin jokin olisi vialla, kun ei tarvitse koko ajan vaihdella vaihteita. Eikä pyörä edes sammunut kertaakaan.
Kaasukäsi tuntui aina välillä väsyvän, oli niin kiva ajella. Mitä enemmän tuli kierroksia, sitä kovempaa huomasin tulevani hyppyihin. Paitsi niihin viiteen "supercross" pattiin, mitkä ovat aivan hirvittävän pelottavia ;)
Viisikon jälkeen tulee kiva pieni pomppu, siitähän on saatava renkaat ilmaan ja hullu kaasutus kurvista ylämäkeen. Radalla oli muutamia liukkaita kohtia, niissä tuli pari uups-tilannetta. Kuitenkaan en mennyt nurin. Tuli pompittua polvi kipeäksi ja puristettua "kippari-kallet" helliksi. Olipa vaan mukava retki päivä. Saas nähdä minkälaisille retkille pääsee ensi viikosta, kun päästään kesälomalle koko porukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti