Kävin tuossa viikolla kääntymässä metsässä ja naapurikylän betoniradalla.
Ensimmäisellä enduro kerralla ei viitsinyt lähteä kovin haastaville reitelle, joten pysyttelin tasamaalla, pääasiallisesti hiekkapoluilla, jotka on höystetty muutamalla kivellä.
Aika terävää hiekkapattia löytyi, taisin jopa kerran lyödä kypärän tankoon.
(Naurattaa tuo mun Darth Vader-kypärä.. Foxin mikä lie malli, joka oli paniikkiostos, kun hajoitin oman HJC:n kypäräni. Tuo Foxin kypärä on ulkokuoreltaan aivan jättikokoa, vaikka sisus onkin oikeaa kokoa. Haluan uuden kypärän.)
Kivinen polku oli hauska! Kumma kyllä muitin pitää "vedon päällä", ei sammunut pyörä eikä katunut. Oli ihan tuuletuksen arvoinen paikka.
Ihan hauskaa oli pärryytellä.. Vaikkei enska yksinään mitään hubaa ole.. Olihan perheen miehet tien päällä vaunujen kanssa etten ihan yksinäni pusikoissa viilettänyt, mut olishan tuo kivempaa ajella muiden perässä ;)
Peruskuntoni ei vielä riitä kovin suunnattomiin endurotaipaleisiin, mutta pikku hiljaa voisin yrittää hiipiä metsiin. En tosin näillä helteillä! Jo ajovarusteiden pukeminen aiheuttaa suunnatonta tuskaa, joten toivottavasti sääennusteet pitävät paikkansa ja ensi viikolla on 20 ja alle asteita.
Crossista ei tullut mitään. Rata oli "lanattu" eli betomiset urat oli peitetty hiekalla. Mä en voi sille mitään, mut inhoan tuota rataa. Olisi fiksua opetella ajamaan tuolla, hyviä mutkia treenailla.. MUTTA, kun korvien välissä joku huutaa, että "betonia, betonia!",menee ajo mummoiluksi ja siitä ei ole mitään hyötyä.
Ennen ajoa katsoin edellisenä iltana Vehviläisen Jussin ohjeita dvd:ltä, alkoi pikkuisen tituttaa, kun tajusin toteuttavani kaikki mahdolliset virheet ajossa. Kaikki vain siksi etten halua kaatua betonille. Kakkelin marjat. Otti oikeasti pattiin. Vaihdoin vermeet ja siirryin viihdyttämään poikaani.
Mä haluan oppi ajamaan crossia. Jäähdy keli, tule ensi viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti