Aloitin harrastuksen kolmekymppisena, tavoitteenani ajaa endurokisa ennen 40 v. syntymäpäivääni. Matkan varrella suunnitelmat hioutuvat ja pääasiallisin tavoitteeni on oppia käskyttämään kurapyörää!
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Juhannusaattona ajelulla
Paluu itärajan tuntumaan ja jälleen kerran yksin ajamassa!
Olisi tosin ollut toisella radalla treeniseuraa tarjolla, mutta kun meillä oli asiaa
tännepäin, tuli Husa mukana ja vetäisin pikkutreenin :)
Heti aluksi huomasin, että päänsärkyä aiheuttava hartialukko oli jäänyt kotiin!!
Ajo tuntui muutenkin rennommalta. Muutaman lämmittelykiekan jälkeen yritin taas
välillä ajaa osan reitistä kovemmalla sykkeellä, jotta ajokuntoni hieman kasvaisi.
Sitten tein pöljän tempun.. Hypyn jälkeen kurvi oikealle, jonka jälkeen heti kurvi vasemmalle.
Täysin pehmeässä hiekassa ja valli on nelareitten unelma muttei se nopein vaihtoehto kaksitahtarille.. Ajattelin sitten reenata sitä edellisellä kerralla harjoittelemaani vaihtoehtoa ensin ulkoa oikealle ja toisessa kurvissa ulkoa ihan sisäkurvaan.
No, minäpä tulin hitaasti kuin kilpikonna ja vedin kurviin kyljelleni.. :/
Eipä muuta kuin pyörää nostamaan! Ette usko, että on rankkaa, kun kunto on nolla ja lihasvoimat muisto vain. Lasit höyryssä muistelin oikeaa nosto-otetta ja suoristelin selkääni. Hitaasti Husa nousi ja muija kyytiin!
..Tötöilemään.. Kunnon aloittelijamoka!!
Kuinka moni on kaivanut pyörän crossiradalla jumiin?????
Täällä on käsi ylhäällä ja naama punaisena. Onneksi kukaan ei nähnyt, hehheeee.
Tovi siinä taisteltiin ennen kun matka jatkui.
Innostuin sitten nostamaan renkaita maasta sen kaksi senttiä, joka hypyssä. Ja kaasuteltavakin oli. Välillä sitten juomatauolla sain kuulla "paikallisilta humoristeilta" miten mun kannattaisi vetää viiden patin suora silleen 2+2+1. No, olen mä Offroadpron lukenut mutten aio vielä katkaista luitani liian uhkarohkeilla tempuilla :P Liian lihava lentämään, nääs!
Kivasti meni melkein tunti. Tuntui jo ajolta. Mut niinhän se yksintreenaaminen aina.. Sitten kun tulee joku toinen radalle, herää jälleen todellisuuteen. Onneksi ei tarvinut vielä herätä.
Reissulta tuli mukaan mukava tuliainenkin, enkä tarkoita käsivarren mustelmia. Paljastetaan tämä sitten myöhemmin.
Sunnuntaina oli muuten Viron Trophy joukkue (ISDE2011) kuullut, missä meidän pyörä liikkuu ja halusi tulla mukaan ajamaan. Itse en Husaa kuljettanut tällä kertaa ettei naapurin poijat masennu ennen kisaa ;P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti