Juhannus alkoi ja sen kunniaksi suuntasimme liikenteeseen. Tosin ainoastaan juhannusruuhkia sivuten. Metsään kokoontui muutama enskafanaatikko ;)
Tiimin ajellessa polulle naureskelimme, että näinköhän muita edes tulee, vai ollaanko ainoat hullut lämpimässä mettässä hikoilemassa.
Ensimmäisen kierroksen ehdimme ajaa ennen kuin muut tulivat paikalle. Kävimme hieman reenaamassa kivimäkeä, josta tuo yllä oleva video on. Videossa näkyy mun eka yritys, mikä pysähtyi tohon juureen.
Koko reitti on kivikkoa ja siellä olisi tärkeää osata käyttää sitä kytkintä. Huomasin, että mulla on ihan hakusessa tuo kytkimen ja kaasun käyttö. Videolta kuulee miten "pumppaan" kaasua, vaikka kaasu saisi olla tasainen ja kytkimellä säädeltäisiin.
Reitille lähtiessä meinasi jo käydä hassusti, tiesin kyllä, että kuranotkelmaan oli tehty kiertoreitti, mutta vedin sinne kuraan kuitenkin.. Onnekseni tajusin erheeni ennen kunnon mutaponnia! Pyörä ympäri ja kapealle polulle. Uusi polku oli melko ruohoinen ja mun oli todella vaikea ajaa siellä. Mentiin rinnettä ylös ja alas ja aina välillä meinasin sukeltaa ruohikkoon, kun yritin keskittyä uralla pysymiseen ja katse vaipui etulokariin.
Reitillä ajaminen tuntui melkoiselta taistelulta. Välillä tuntui menevän hyvin ja välillä sammui kone kurviin, murrr. Suurimman haasteeni kohtasin ylämäessä makaavalla tukilla. Katsoin, että helpoin reitti tukin yli kulkee edessä olevan juuren kautta. Taas unohtui se kytkin ja penkki pamautti persiille ja kuski sukelsi polun viereen. Ranteessa tuntui ikävältä, mutta nopeasti totesin ettei oikeasti sattunut kuin egoon. Ja sitten sattui kypärään! Parkkiksella riisuin kypärää ja se lipsahti kädestä ja haavoittui :( Meikä joutuu hankkimaan uuden kypärän :(
Olin jo valmis lopettamaan ajamisen, kun enskaoppaani suostutteli mut reitille vielä kerran. Yritin vastustella, mutta sitten tuumin, että "hitto, kerta kiellon päälle!"
Voi hitsi, mikä mokailujen koottu kierros siitä tuli. Laakeaa kalliota ylös.. Siis piti mennä, mutta meikä veti nurin ja sitten taas nurin ja vielä kerran nurin.
Siinä koeteltiin hermoja.. Alkoi luovuttaja nostaa päätään. Se tallottiin turpeeseen ja jatkettiin matkaa =)
Ajeluiden jälkeen huomasin etten pysty astumaan oikealla jalalla. Oli nilkka ottanut itseensä jossain välissä. Iskujen perusteella totean palanneeni maan pinnalle taitojeni suhteen. En ole vielä täysin oppinut enskakuski.. Pitkä on matka ja kivinen polku ;D
Hyvää juhannusta kaikille!
Alla vähemmän iloinen enskakuski nousemassa kivikosta.. Hehehhee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti