Aloitin harrastuksen kolmekymppisena, tavoitteenani ajaa endurokisa ennen 40 v. syntymäpäivääni. Matkan varrella suunnitelmat hioutuvat ja pääasiallisin tavoitteeni on oppia käskyttämään kurapyörää!
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Hande handlaa hiekkasärkät
Kiviä nousee Suomen maaperästä kuin sieniä sateella ja nähtävästi, jos haluaa enskaa ajaa, on kivien kanssa opittava tulemaan toimeen.
Suuntasimme eilen kohti valtavia hiekkakakkuja. Itselläni hieman jännitti edessä oleva lenkki, kun tuli reenipäivänä kaaduttua siihen yhteen rinteeseen ja se vie voimat..
Tyhjensin mielen ja päätin lähteä reitille avoimin mielin, rennosti ajellen.
Ekalle kiekalle lähdin tiimin toinen kuski perässä ja hieman rentoutta joutui hakemaan.. Aluksi lenkillä mennään metsäpolkua kierrellen puita, kunnes tullaan pienille hiekkamäille. Joista yksi on kytkimentappajamäki. Kuinka naurettava pikku töyssy se onkin näin kesällä.. Ja joku hölmö vielä räjäyttää kytkimensä siinä..
Olin etukäteen jo kuullut, että erääseen pikku mäkeen oli heitelty sieltä jo kertaalleen pois heitetyt kivet takaisin. Ohje kuului, että tasaisesti, mutta vauhdilla. Jostain syystä hidastin kurvissa liikaa ja mäki tuli yllättäen.. Kivirännissä on vasemmassa reunassa selkeä linja ilman kiviä, josta yritin ajaa, mutta eihän se kottarainen mene, jos kuski ei anna hanaa!
Kävin sitten alhaalta hakemassa vauhtia ja ajoin sen kerralla ylös ettei tartte koko ajan peruuttaa.
Pienen nousun jälkeen pääsee hieman kaasuttelemaan ennen metsään sukeltamista. Siellä alkaakin kivisemmät polut. Tuli sitten puristettua kahvoista sen verran, että meinasi loppua jo verenkierto päähänkin. :D Todellista rentoutta menossa!
Piti hieman pysähtyä ravistelemään käsiä ja kuskia.
Vihdoin pääsin laskemaan lihismäkeä alas, edessä se haasteellinen nousu, jota en reenipäivässä selättänyt. (mutta gasgasilla onnistuin..)
Hengitys syvään, oikea vaihe, katse ylös, MENE! Persus penkissä, hämähäkiltä opittu jalkojen liike, mutta ihme kyllä mäen päällä :D
Vedin vierestä takaisin alas. Kokeillaanpa uudelleen. Tällä kertaa se oikea vaihde ja tapeilta. JESH! Meni huomattavasti paremmin. Onneksi oli rauhallinen päivä reitillä, niin vedin vielä kerran. Tapeilta ja ylös mentiin ongelmitta. Huoh, eipä tarttenu nostella.
Seuraavaksi olikin savimäki. Mietin, että pitäisikö mennä istuen, mutta käskettiin vetää tapeilta ja kunnon vauhdilla.. Onnekseni tein kerrankin niin kuin käskettiin ja selvisin ongelmitta.
Pienen kiihdytyksen jälkeen jatkettiin kivikkopoluilla ja kuuntelin, että nyt on takana joku muukin.. Ajelin niin, että nopeampi pääsisi ohi, mutta ko. kuski ei mennyt ohi. Vasta sitten kun lipsahdin mättääseen, meni se kuski ohi. Ennen mua jännitti tosi paljon nämä kiemurtelut ylös ja alas, nyt en kuitenkaan sammutellut pyörää turhaan. Hieman alkoi hapottaa ja meinasi pyörä karkailla. Oli aika pysähtyä hengittämään.
Loppu menikin melkein ongelmitta. Mitä nyt tösseröin yhdessä nousussa ja meinasin kaivaa takarenkaan hiekkaan.
Lämpimän päivän ansiosta hiki virtasi, mutta fiilis oli mahtava. mitään ylitsepääsemätöntä ei reitillä ole. Joten eiko uutta putkeen!
Sitten ajoinkin yksin. Tarkoituksena oli jakaa reitti osiin. Pitää pieni käsien ravistelu tauko tietissä kohdin ettei hullun puristuksen takia mopo karkaa. Säästää mopoa, kun ei otteen puutuessa kaadu ja hajota osia.
Tokalla kiekalla sitten mentiinkin jo tapeilta ja hiekkakukkuloiden jälkeen hengähdettiin hetki. Oli melkoinen hurmio päällä, kun tajusin oikeasti osaavani ajaa ne isot mäet.
Yhdellä tauolla pääsin läpi eikä edes hapottanut. Oli aivan valtavan hauskaa ajella menemään. Pitää vaan välillä muistuttaa itseään ettei yliyritä, vaan ajelee omien taitojensa mukaisesti.
Maakivet, kiinni tai niitä irtonaisia, tekevät reitistä hieman haasteellisen, mutta ei niitä tarvitse pelätä. Paitsi yhdessä kurvissa ne aiheuttavat mulle suunnatonta pään vaivaa. Joka kerta pyörä meni kyljelleen.. :S Samoin paisarin onnistuin kilkkaamaan kiveen. Ekalla kiekalla mun jarrupoljin painui lähelle kytkinkoppaa, kun napsahti. Onneksi ei koppa haljennut, mutta täytyy varmaan tilata uusi.. Varmuuden vuoksi.
Lopuksi ajelin vielä crossia. Rata oli kova ja kiviäkin löytyy. Hauskaa se kuitenkin oli. Enskan jälkeen ei rossiradan kivet tunnu missään ja leveämmällä baanalla uskaltaa jo vähän kaasutellakin.
Sitten vielä piti ajella tukkiesteellä. Reenipäivässä kaatuilin tukeilla, mutta nyt en kertaakaan =)))
Yritin myös harjoitella mopolla keulimista, mutta ei onnannut. Ei toimineet kädet yhtä aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti