Tänään oli taas vaihteeksi kivinen iltalenkki =)
Lenkille lähdin itsevarmuutta huokuen ja tietty kilkkasin paisarin ekaan isoon kiveen.
Ekalla kiekalla tein myös huolella tutkimusta kivien koostumuksesta, kun unohdin ettei kivisellä polulla ajeta samalla tavalla kuin pehmeällä hiekalla ;) Pientä lipsumista.. Hassu miten ne kivet osakin nousta vääriin paikkoihin!
Reitillä on yksi nousu, jossa kiveä on ihan kiitettävästi ja harjoittelinkin sen nousemista. Tiimin 1:nen näytti mulle, miten itse ajaa mäen ja sitten meikä yritti perässä. Mua naurattaa nyt jälkikäteen aika paljon, kun katoin että juu, tapeilta vaan ja tuota linjaa. WAHAHHAHHAHHAA. Mä unohdin, että meillä on aika iso taso ero. Suurella egolla ja liian isolla vaihteella lähdin tulemaan.. Ja huonosti kävi! Kuski heilahteli ja lopuksi sammutin pyörän, kunnes syöksähdin eteenpäin ja sammutin pyörän, TAAS.
Ei kun uutta yritystä ja taas meni pieleen.. Sain ohjeet ajaa ihan rauhallisesti ja ykkösellä. Muistutin mieleeni, että paras tapa oppia on ajaa rauhallisesti ja ajan myötä se vauhtikin kasvaa. Näin pääsinkin, persus tukevasti penkissä, mäen nyppylän ylös.
Rupesi jo välillä ärsyttämään, mutta ei pidä kuvitella liikoja itsestään, vaikka olisikin aamulla katsonut mm-enskaa telkusta ;D
Kytkimen käyttäminen on aika tärkeää kivikossa ja talvisen räjäytyksen seurauksena olen nähtävästi karsinut limpsomista ihan liikaa. Täytyy harjoitella. Haluan harjoitella!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti