Mörköjen karkoitusta pyhäinpäivänä

Jippii!! Kerrankin ilmat suosivat!! Aivan mahtava aurinkopaiste tervehti meitä, kun lähdimme sportswagonilla kohti mahtavia hiekkakakkuja.
Perille päästyämme tosin toinen meistä oli menettänyt kaiken itseluottamuksensa ja joutui tovin kasailemaan itseään henkisesti. Siellä viiletti rossiradalla vauhdikkaita kuskeja ja mulla meni pupu pöksyyn. Tippa linssissä siinä mietin ettei tänään ehkä ajetakkaan. Ja sitten taas narina nurkkaan, kamat niskaan ja kottarainen geimeihin!
Hui ja kauhistus! Kyllä olin ensimmäiset kierrokset hukassa. Toisaalta oli kyllä kiva ajaa kovaa rataa..
Onnekseni henkilökohtainen tsyykkarini saapui paikalle, näki miten lähellä henkinen romahdus oli ja käski mun pitää suuni kiinni ja ajaa. Ajaa enskaa. 'Viimeksi täällä hajosi se jäähdytin.. Ouks, nouks, mitäköhän tällä kertaa hajoaa..', mietin ja lähdin polulle. Mitä edemmäs pääsin, sitä kauemmas jäivät epävarmuudet. Tosin jäähdyttimenhajottaja kivi huoletti..
Ensimmäinen kivinen polku meni joutusasti, mikä yllätti mut täysin. Sitten tulimme piiiitkälle viistolle hiekkalaskulle, joka sujui hyvin. Ihan kuin olisin ajanut sen ennenkin ;) Ensimmäinen jyrkkä ylämäki tuotti ongelmia, kun pääsi vauhti hyytymään ja kahvasta kääntäessä upottiin. Ei auttanut kuin peruutella ja vetää uudella vauhdilla. Pyörä nousi mäen, mut pitihän se kaataa sinne päälle, ettei nyt ihan helpoksi menisi.
Seuraavat kohdat, joissa viimeksi oli ongelmia, ylös ja alas kiemurrellen hiekassa, menivät kuin vettä vaan. (Suunnaton ihmetys)
Samoin menivät pitkät ala- ja ylämäet. Sitten eteen tuli jännitysmomentti. Ns. 'helvetin polut' (nimitys, joka syntyi viime kerralla, kun kottaraisella oli eri suunta kuin mulla). Ei hitsi, eihän niissä ollut mitään ongelmaa! Tosin jouduin pitämään muutaman syvään hengitys-tauon ettei jännitys vie taitoa ;)
Ajettiin sitten 'hp:t' uudelleen, varmistuksen vuoksi: Todellakin mä handlaan ne! Hitaasti, mutta varmasti.
Enskareitillä tuli hieman jäätyä jumiin javälillä huilittua, mut enhän mä kelloa vastaan ajanutkaan, vaan itseäni, korvien väliäni.
Tuloksena: läpi ajettu reitti -KOKONAAN!- Itseluottamuksen huima kasvu, kun totesin, et kehitystä on tapahtunut. Pyöränkäsittely on kesän aikana parantunut. WAU! Vitsi, miten kiva ajopäivä.
Paikalla oli todella paljon pyöriä. Onneksi me kaikki, niin A:n kuskit kuin alottelijatkin mahdumme samoille radoille. ..En mä tahallani siellä jumita.. Mä en vaan vielä ole niin hyvä, että kaikki hommat sujuisivat kuin vettä vaan ;)
Vielä vähän crossia ja höpöttelyä varikolla :) Ja palasin kotiin n. metrin maanpinnasta liidellen.
Halloweenina Karkasi Turhat Möröt!