Vietin eilisillan yksinäni autotallissa. Ekaksi mietin, pohdin ja voisi jopa sanoa, että saatoin jopa ajatellakin. Sitten irrotin etujarrun letkun. Tiesin, että tämmöisen tartten, uudemman version. Kuumalinja meillä asuvalle mekaanikolle, joka muista kiireistä johtuen ei päässyt auttamaan. Puhelimessa saamieni ohjeiden perusteella jouduin taasen istumaan alas ja hahmoittamaan tapahtumia. Sen ymmärrän, että letkun pitää olla oikean mittainen, mutta että häh?! Pitäisi vielä tietää kuinka monta astetta metallipää kääntyy ja mihin suuntaan.. Tuli ihan Speden naisen logiikkaa sketsit mieleen, kun pähkäilin tallissa. 'Katonko mä nyt tätä oikeasta suunnasta?!'
'Mistä ne siellä liikkeessä tietää kummalta puolelta olen tätä kattonu? Toiselta puoleltahan se taipuu eteen..' ;D
Faktaahan on, että endurossa on osattava huoltaa oma pyöränsä. Olisihan se helpompaa, kun joku vaan "ojentaisi" pyörän ja ite vaan ajelis. Mut ei käy!
Tässä harrastuksessa tutustutaan omaan pyörään viettämällä aikaa sen kanssa autotallissa.
Uskon, että pikku hiljaa gassini tulee tutummaksi.. Osaanhan mä jo vaihtaa tulpan, ilmansuodattimen ja huomenna -toivottavasti- osaan laittaa etujarrun kuntoon =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti