Tavoitteiden tarkastus

Ensimmäinen kerta, kun lähdin ilman tukea ja turvaa ajelemaan. Pitihän se arvata etteivät asiat mene ongelmitta: En meinannut saada mopoa autoon! :/ Tuupin ja työnsin, hiki sen kun lensi, mut pyörä ei autoon asti rullannut. Johan nyt on, tähänkö päivän ajot jää?! Hetken päätä raavittuani tajusin, et autohan on keula ylämäkeen .. hmmm.. Mitäs jos kääntääkin auton toisinpäin niin tuuppaan pyörää alamäkeen ennen ramppia ;) -Toimi-
Naapurikylällä olikin sitten melkoinen tungos radalla, innostuneita ajajia riitti. Ja jopa 3 naista minun lisäkseni!
Ajamisesta: Yllättävän hyvin meni, vaikka kuvittelin ettei pehmeässä hiekassa ajosta tule mitään.
Kipparikallet väsyivät kierroksella, kun puristin kahvoja rystyset valkoisina. Jouduin pitämään aivan liikaa taukoa. Ensi kerralla on sitä ajoaikaa tultava enemmän, muuten musta tulee ihan vellihousukuski. Kerran sammui pyörä ylämäkeen, kun unohdin sen kaasutuksen ja kerran pyörä ei meinannut sammua millään.. Kaaduin, kun tein tyhmästi, jostain syystä tuli pakottava tarve vetää etujarru lukkoon ja kaatua.. Pyörä pysyi käynnissä, sain sen ylös kytkin alhaalla.. Sitten pyörä oli jo lähdössä jatkamaan matkaa, niin kuski päätti sammuttaa sen *jurpo!* Näin siis omalla pyörällä. (samassa rytäkässä muuten hajotin koko etujarrun..)
(olen alkanut epäilemään, että mulla on pakkomielle kaatumiseen.. Jos ei muuten kaadu niin heittäydytään --)) Todella älytöntä!)
Sitten tein itseään toteuttavan ennustuksen ajokaverin pyörällä. Pelotti ottaa toisen pyörä, mietin mitä jos kaadun, mitä jos hajotan jotain.. Sain kokeilla miltä 250cc 4T tuntuu, alku menikin hyvin, sitten letit vaan viuhahti ja kokeneempi naiskuski ohitti minut.. Ajattelin sitten laittaa vähän kaasua lisää ja ajella samoissa urissa.. Jep, jep. Ei ihan mennyt putkeen, pyörä päätyi sarvilleen (siis ylösalaisin) ojaan. Sitten mielessä kävi muutama ärräpää. Mikä parasta, ensimmäinen paikalle osunut kuski kaahasi vaan ohi, heittäen kurat silmille. GRRRRR. Eipä ole ritarillisuus maasta kadonnut :( Onneksi seuraava paikalle saapunut, oli jo hieman avuliaampi ja yhteistoimin saimme pyörän oikeinpäin. Sitten sitä mietittiinkin et miten se nelari käynnistettiin???? Onneksi tuli apua kiirehti paikalle ja matka jatkui.
Kädet täristen ajoin varikolle.. 'Häntä koipien välissä' meinasin piiloutua autoon.. Pyörä oli onneksi kunnossa, iso HUH! Sitten vielä kierros oman pyörän kanssa, mikä kertoi mulle että parempi luovuttaa, ei ole enää kädet mukana.
Hieman pettynyt olen omaan suoritukseen, pitäisi tulla enemmän kierroksia. Tavoitteni oli juhannukseen mennessä kiertää Kotkan crossirata. Nyt olen ajanut kolmella eri radalla sekä yhdellä enskalenkillä. Aika miettiä uudet tavoitteet.. Tekniikkaa ja kestävyyttä tarvitaan.
Vaikka hieman jurppiikin vähäinen ajo, hymyilyttää silti. Kuulin tänään useamman henkilön suusta kehoituksen mennä lääkäriin...