Niinpä. viime viikonloppuna innostuin sitten vielä sunnuntaina kokeilemaan Husaa.
Oltiin tuolla uudella radalla ja aikani kun katselin muiden menoa, oli ihan pakko päästä radalle.
Hieman jänskätti tuo uusi rata.. Onhan siinä sentään muutama patti ja hyppyjä ja korkeuseroa ja kaikkea ;P (Luetaan: Motocrossia)
Tai ehkä mua kumminkin jännitti tuo uusi pyörä. Etten vaan ole tiimistä se, joka ensimmäisenä heittää lipat ja naarmuttaa muovit.
Naarmujahan pyörään tulee joka tapauksessa, mutta jostain syystä oli mielessä, että parempi antaa ykköskuskin naarmuttaa pyörää, niin mun on helpompi hengittää, hehehee!
Ekalle kiekalle lähdin rauhallisesti, tutustumaan rataan. Hieman liian rauhallisesti, koska sammutin pyörän alamäkeen. (Hups!)
Rata oli jo hieman pateille kulunut, mutta mukava ajella. Huomaamatta siinä tuli hieman käännetyä kaasua enemmän. Mikä mukava yhdistelmä: hyvä pyörä ja hyvä rata!
Apukuskistani johtuen hengästyn nykyään huomattavasti helpommin kuin ennen, joten varikko kutsui tauolle muutaman kiekan jälkeen.
Varikolla tiimikaveri kysyi, että meinasiko lähteä pyörä käsistä. Olin ihan kysymysmerkkinä, kunnes tajusin, mistä kysymys kumpusi. Tulin radan metsäosuudelta ja katsoin kurvissa edellä olevaan hienoon hiekkaan ja pattiin. Päätin kääntää lisää kaasua etten jää sinne kiemurtelemaan.. Ajan kohdan vähän räväkämmin ja heti luullaan, että multa karkaa pyörä käsistä! (möksis)
Pikku patit olivat muuten todella hauskoja, voi kun ne olisi samanlaisia vielä silloinkin kun pääsen takaisin ajelemaan ilman huolta apukuskin turvallisuudesta!
Viimeisellä kiekallani kaaduin yhdessä mutkassa.. Hölmönä en vaihtanut pienempää silmään vaan rojahdin kupeelleni pehmeään hiekkaan. Siinä oli nysälle haastetta, kun pykäsin pyörää ylös ja läähätin. Ei meinannut hengitys tasaantua millään.
Silloin päätin ajaa takaisin varikolle.
Ei se varikollakaan olo niin huono juttu ole. Siellä tapaa mukavia ihmisiä ja voi lämpikseen höpistä, vaikka mopoista ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti