
Tulin eilen töistä kotiin ja kauhukseni huomasin pikku kottaraisen kadonneen tallista. Sain kuulla, että "kauhukaksoset" olivat juonineet pyöräni päänmenoksi ja pyörä oli jo ehditty kuljettaa "turvaan", etten pääsisi pelastamaan sitä..
Pikkuista murjotusta oli ilmassa.
Saadakseni ajatukseni tasaantumaan päätin lähteä Enduro-koiramme kanssa oman kylän radan maastoon tutustumaan sinne tehtyyn pätkään.
Enduro-koira on jo kokenut reitin merkkaaja, joten sille homma oli selvä. Kun merkki annetaan saa painella menemään. Perässä tuli sitten raikasta ilmaa haisteleva, ajolinjoja katseleva, tilapäisesti pyörätön emäntä.
Meittin perällähän järjestetään ensi vuonna vähän isommat kisat ja niissä kisoissa pitää olla leveää baanaa. Sitä on metsään tehty koneella.

Alkupätkä oli hiekkapohjaista, josta reitti jatkuu pitkin metsätietä. Ensi silmäyksellä voisi todeta, että onpas nopea reitti. Ei ole montaa mutkaa tiedossa. Puolessa välissä reitti meneekin sitten ison kallion toiselle puolelle, jossa ajetaan loivasti ja viistosti rinnettä ylös ja alas. Maassa on "muutama" kivi..
Ei varmaankaan montaa minuuttia mene kierrokseen oikeilla kuskeilla!
Tosin maaperän "höttöisyys" voi tehdä reitistä mielenkiintoisen, kun muutama sata kuskia rykäisee siitä läpi.
Kävin vielä ihmettelemässä rossiradan reunalla, kun muut ajelivat. Oli mukavannäköisessä kunnossa rata. Ja se 2-tahti bensan tuoksu...
Olipa mukava iltakävely crossiradan ympäristössä. eikä edes tullut karhuja vastaan :D
Kottaraisen tarina:
Niin "Kauhukaksoiset" eli tiimimme ykköskuski kaverinsa kanssa juonivat Sinis-kuumeessaan pyöränvaihdon..
Olin edellisenä iltana tokaissut, että voisin ajatella suostuvani siihen, että meille hankitaan uusi pyörä, jos se on 250 cc ja 2-tahti. Isoon mörköön mun pyörääni ei uhrattaisi. En ymmärtänyt, että sanoillani oli niin voimakas vaikutus, että pyöräni lähti ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Ja tänään meille ilmestyi pakasta vedetty 250TE Husaberg.
Täytyy myöntää: On se vaan tyylikäs!! ..Eikä me voida ensi kesänä kumminkaan ajaa samaan aikaan.. Kun vaan pääsisi kokeilemaan!
Tämä sinisyys vaikuttaa olevan jonkun asteinen epidemia, kun tuntuu siltä että, meillä ollaan sinisiä aina alushousuja myöten.. Eli nykyään on vain hieno juttu, jos alkaa huulet sinertää ;)))
Katsotaan kuinka uudet Husat pelittää! Sittenhän me nähdään onko ne niin mahtavia kuin koeajo antoi ymmärtää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti