Toinen kuskimme sai kisakärpäsen pureman ja aikoo käydä kokeilemassa siipiään numerot kilvissä.
Entinen kisakuski kävi vähän fiilistelemässä kisaa varten ja sitten miä pääsin fiilistelemään muuten vain.
Toki sain kuulla miten rata on mahtava, mutta temmin iskarit ihan perseestä.
Niin kaikessa tohinassa jäi multa rintapanssarikin kotiin ja sain lainaksi isännän oman. Olipa mukava.. Ihan liian pitkä Acerbis teki mulle sellaisen Mutanttininjakilpikonna-olon. No, ilman suojia en kuitenkaan aja.
Ihan pikku hetken liian pitkä kilpi selässä painoi, sitten avautui kaasu ja muistin miten huisin kivaa crossaaminen voi olla.
Ajoin puoli tuntia muistamatta edes et kädet voi jumia tai jotain muuta. Olisin voinut vain ajaa ja ajaa, harmi että jouduin lähtemään pois.
Tänään tuntuivat kurvit sujuvan ja jotenkin vauhtiakin oli enemmän.
Yritin tänään nostella niitä kyynärpäitä ja hakea sitä kunnollista ajoasentoa. Monessa paikassa tuli onnistumisia ja radan loppuosan hyppyihinkin tulin ihan ajamalla, en valumalla.
Pumppukäsikin oli hetkeksi helpottanut. Suorastaan harmittaa päästää mopo viikonloppuna kisoihin, kun olisin voinut mennä ite ajamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti