Viikon sisään on tullut istuttua autossa niin paljon ettei enää veri kierrä kunnolla. Onneksi sade on tasaisesti kastellut kotikylän rataa, joten siellä se odotti mukavassa kunnossa. Traktorimieskin oli käynyt taas tasailemassa joten suunnattomia reikiä ei radalta löytynyt.
Tuli taas varikolla se tunne, jospa en enää osaakkaan ajaa pyörällä. Kummasti se kuitenkin palasi mieleen heti radalle kurvatessa.
Ei tullut edes kaaduttua ja vain kerran stumppasin pyörän sinne uuteen kurviosioon.
Yritin jopa ajella vähän reippaammin hyppyihin. Ison pöydän kanssa yrittäminen tosin loppui lyhyeen, kun hypyn päällä oli jotain jänskää, mikä käänsi eturenkaan vähän väärään suuntaan. Rehellisesti säikähdin. Sama kävi siellä savisuoralla ekaksi meni hyvin ja sitten yksi pomppu pieleen ja päätin lopettaa leikkimisen.
Teknisesti aivan surkea suoritus, mutta hyvällä fiiliksellä ja kivaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti