Huh huijaa!

Kävinpä tänään tarkastamassa kotiradalla  mitä muutoksia sinne oli tehty.
Jep, jep, kuten arvelinkin hypyt oli tehty juurikin aivan painajaisiksi. AIVAN HIRVEÄT.
Sellaiset nokat että niistä lähtee kuutakiertävälle radalle, tai siis ne lähtee ketkä osaa hypätä. Mä lähden varmaankin lasarettiin.
Niinpä jouduinkin joka hyppyyn ottamaan vauhdin pois ja ryömimään yli. Aikas hienoa! Etenkin kun kyseessä on motocross. No, oma vika mitäs olen arkajalka!?!

Muutama uusi mutkakin oli tullu. Ne on kyllä tervetulleita. Niitä kääntymisiä pääsee harjoittelemaan nyt juoksuhiekassa. Hitsin vaikeaa!! Mutta pari kertaa onnistuin kääntämään pyörän ihan näppärästi. Hyvä minä! :)
Ja osasin jopa ohittaa pyöräänsä käynnistelevän kanssakuskin nätisti... sisäkurvan puolelta!

Tänään oli mahtavia hetkia. Pari kertaa kurvit meni hienosti. En jännittänyt yhtään vaikka radalla oli samaan aikaan kaksi ennestään tuntematonta kuskia. Laskeuduin temmillä ilmasta kahdella renkaalla alas ja matka jatkui.
Tuo tapahtui ns. 'supercross-suoralla'. Savipattien lähdöt oli hiottu todella teräviksi ja niistä suunta on ylös, ei eteenpäin. Testasin pikkasen kaasuttaen kuinka käy ja kyllä. Säikähdin.
Onneksi tuolla hiekkaradalla nuo lähdöt kuluvat äkkiä. Harmi vaan, että tilalle tulee tuplanokkia ja kaikenlaista kiemuraa, kun me toppahousut kiemurtelemme niillä hypyillä.
Todella vaikeaa on ajaa pehmeässä hiekassa. Onnekseni ajokunto on parantunut eikä joudu sen takia luovuttamaan, jaksaa puskea. Pikkasen tosi sorruin kaasun unohtamiseen ja stumppasin pyörän mutkaan..

                                 *****************************************
Kävin tiistainakin ajamassa tuolla hiekkalaarissa. Tuolloin ajo kulki suhteellisen hyvin. Sain jopa kellotettuja aikoja ja tavoitteena oli syksyllä kellottaa uudelleen ja katsoa tapahtuuko mitään. No, eipä ne enää ole kuin suhteellisia aikoja koska rata on muuttunut.
Ja sitä paitsi ne kellotettiin lentokentällä. Rata oli juuri tasattu. Olin eka pyörä radalla. Ihan tosi mälsää ajaa niin tasaisella. Tosin kurvaharjoittelu oli kivempaa kun ei tarvinut tuijottaa uriin.
Olen huomannut ajavani liikaa katse etulokarissa ja tasaisella radalla oli helpompi treenata kauaskatsomista.
Harjoittelin kiihdyttämistä. Saamani palautteen mukaan röpöttelyni ei ole yhtään parantunut, vaikka omasta mielestäni ajoin kovempaa. Ei siinä auttanut muu kuin tulla lähtösuoraa korvienväli rajoitin paukkuen. Jarrutin omasta mielestäni "viime tingassa", mutta niin se ei kuulemma mennyt. Voiny, luulin jo onnistuneeni.
Ajattelin jopa  sarjacrosseihin osallistumista, kun ajo tuntui niin mukavalta. Keskiviikkona sitten h-hetkellä meni pupu pöksyyn ja jätin pyörän kotiin. Tiesin jo etukäteen, että radalla harmittaa. Niinhän siinä kävi. Siellä oli toinenkin nainen ajamassa ja olisin ihan hyvin voinut mennä samaan riviin junnujen kanssa. Voi Hö.
Mutta turha sitä on enää itkeä, kun kakat on jo housussa.

Katsotaan kuin käy seuraavissa sarjoissa.