Wautsi! Kävi tuuri, kun sain itseni liikkeelle ja vihdoinkin radalle.
Tässä on hieman tupannut väsyttämään ja muutenkin mahdollisuudet ajeluihin ovat olleet minimissään, mutta tänään oli hyvä päivä hypätä temmin satulaan ja ajaa niin, että kura lentää!
Mentiin naapurikylän radalle vähän muistelemaan miltä ajo tuntuu. En normaalisti tykkää siitä kivenkovasta radasta, mutta nyt se oli kyllä makia. Kivan kuohkea ja ainoastaan pari isoa lätäkkö, mitkä pystyi kiertämään ettei edes saappaat kastuneet läpimäriksi.
Radalla oli joku ajellut traktorilla joten ainoastaan muutama ajoura siellä oli. Hieman ilkeitä kiviä löytyi, kuten tuohon rataan kuuluukin. Kivasti se vähäinen lumi hämää.
Kun lähdin varikolta radalle ensimmäiset sadat metrit tuntuivat siltä etten hahmota radasta mitään, kun maa on ruskeavalkoinen ja pyörä tärisee, mutta pian se muistui mieleen miten temmilla ajetaan.
Ajelin ensin puolta kierrosta, ihan totutellen pyörään (taas kerran).
Tänään teamimme pikkujäsenet olivat hoidossa, joten yhdell pyörällä oli kaksi kuskia. Piti ajaa lyhyttä settiä ettei toinen jäädy varikolle. Se olikin ihan hyvä juttu. Toisaalta kävi kyllä mielessä kuinka kivaa olisi jos pyöriä olisi kaksi, niin ajaminen olisi vähän mielekkäämpää. Mutta eipä sellaista taida tapahtua. Etenkään jos vakuutusmaksut nousevat pilviin.
Hyvin huomasin miten hyvä fiilis alkoi näkyä ajossa: Vähän isompaa vaihdetta, vähän enemmän kaasua, vähän rohkeammin. sisäinen juhasalmiseni alkoi herätä :D Varikolla pysähtyminen oli hankalaa, kun piti päästä kokeilemaan saisinko renkaat ilmaan hypystä ja menisikö ne kurvit vähän paremmin.
Rata oli mukava ajaa, ajo kulki. Hieno päivä harrastaa. Toivon mukaan vuosi 2014 tuo lisää tälläisiä päiviä mulle ja mukavia ajoja muillekin harrastelijoille!
Hyvähyvä. Uusi vuosi ja uusi into :)
VastaaPoista