Sunnuntaiajelua

Tulihan sitä ehdittyä radalle lokakuussakin! Piti jo aikaisemmin mennä, mutta ei jaksanut.
Fyysinen väsymys on viime aikoina estänyt turhat harrastelut :(

Olen kotona ikävöinyt enduroa ja sunnuntaina sitten ajattelin mennä vähän metsään.

Tuolla rajan pinnassa oli lauantaina semmoinen kimppa cc-harjoitus, johon ei päästy. Menin sitten sinne sunnuntaina. Olipa crossirata suorastaan pirullisessa kunnossa. Viikolla oli tullut reippaasti vettä (radasta päätellen hirmumyrsky!!). Luulin, että tietyt paikat ovat löllökkää, mut yllätyksekseni sain huomata maan olevan jäässä ja vielä todella syvältäkin.
Piti hieman crossiradallakin oikoa, kun ei huvittanut joka ponniin mennä kokeilemaan onnea.
Siellä ekassa nousussa kohti takalenkkiä sitten meinasi käydä hassusti. Enskapirkko olkapäältä huusi 'tasakaasulla, anna mennä' ja laitoin isompaa vaihdetta silmään ja käänsin kaasua. Sitten tuli se 'uHuphs-tilanne'. Pyörä ponnahti kohti ojaa ja mielessä kävi vaan etten halua nostaa mörköä ojassa!
 Mistä lie se samainen pirkko osasi pysäyttää pyörän juuri ojan reunalle ja kääntää pyörän oikeaan osoitteeseen. Piti vähän taputtaa itseäni olalle ja olla tyytyväinen. Siinä toetesin ettei tänään viitsi ajaa crossia. Rata on vaan aivan liian huonossa kunnossa.

Siinä sitten pikkasen kiertelin crossiradalla ja etsin pääsyä metsään. CC-reitti oli merkitty sinne selkeästi, mutta heti aluksi oli semmoista upotusta että HUH. Laitoin pyörän puuta vasten ja menin vähän tarkastelemaan reittiä.
Aluksi siis noustiin mäkeä, jossa oli ensin upottavaa maata. siihen oli edellisenä päivänä ajettu yksi syvä ura, missä virtasi puro. Sitten tuli kalliokinkama. Josta laskettiin hiekkamäkeä alas metsään. siellä on juuria ja kiviä niin kuin suomalaisessa metsässä on. Reitti on ajettu traktorilla (?) eli leveä baana ja niin hitsin kivannäköinen. siellä mä talsin, kunnes kuulin mopon äänen. Hitsi!
Varikko oli luullut karhun syöneen meikän. Sieltä se meittin isäntä tuli pyörän kanssa ja lähti kiertämään reittiä. Mä sitten kävelin ajovarusteissa ja kypärä päässä koko lenkin ja hehkuttelin mielessäni miten kiva se on ajaa. Kunhan vaan keksisi miten kiertää sen ekan löllömäen.

Reitin tekijä sitten näytti mulle mitä sinne pääsen ja lähdin käymään varikolla hakemassa puhelimen mukaan.

Niin siinä kuitenkin kävi, että liiallinen odotus loi melkoisen jännityksen päälle ja järki muistutti siitä että olen reitillä sitten IHAN YKSIN. Jos ajan metsään, on sieltä ajettava pois.
Siinä reitille menossa oli kalliokinkama (kuiva ja helppo) ylitettävänä. siinä mulla jännityskäsi teki tempun kaasulla ja säikähdin.
Mulla meni pupu pöksyyn. Aikani siinä mietin ja katsoin reittiä. Jouduin pettymyksekseni toteamaan, että nyt on parempi käänytä takaisin. Ja tulla uudemman kerran tänne. Henkisen tuen kanssa.
Ei siinä reitissä ollut mitään vaikeaa. Lataus vaan meni yli ja pienestä virheestä tuli elämää suurempi juttu.
Tällä kertaa palasin varikolle pettymyksen kyyneleet silmissä.
Mut hei! Mä sain käännettyä pyörän ympäri paikallaan. On sekin jo jotain! Jalka maahan, kytkimellä ja kaasulla: KÄÄNNÄ.