Satunnainen matkailija

Sattuipa hassusti, pääsin eilen ajamaan lätäköihin mopolla, kun perheen miesväki lenkkeili "sivistyneesti". Naapurikylän betonirata oli mahtavasti pehmentynyt sateiden ansiosta ja oli suorastaan ilo päästä pärräämään. Kuvittelin kuntoni olevan niin huono, että 20 min erän ajaminen olisi täysi mahdottomuus. Niinpä murahtelin varikolla, että "katotaan nyt miten jaksaa ajaa." Eka kiekka ryömimällä ja tunnustelemalla, toisella alkoi jo kaasukäsi tehdä liikettä. Kolmannella alkoi jo vaihteetkin vaihtua.. Siinä sitten "lämmittelin" 22 minuuttia =D

Oli aivan huiman hauskassa kunnossa rata. Mikä parasta, kurvit onnistuivat! Yritin ajella välillä ihan sisältä ja sitten ulompaa.. Ihme ja kumma, tällä kertaa sain pidettyä hyvää vauhtia yllä enkä pyllähtänyt kesken kaiken ;) Tähän ajohurmioon sattoi olla syynä edellisenä iltana katsottu MM-enska pätkä.. Kuvittelin ajavani kuin Juha Salminen konsanaan. HAHAHHAHHAA. No, mikä ikinä saa eukon pysymään kyydissä!! Huomasin jopa uskaltavani ajaa hyppyihin. Kerta kerran jälkeen vähän vauhdikkaammin. Saattoi jopa renkaat käydä ilmassakin. Ajossa oli mukana rentoutta ja hyvää fiilistä. Hartialukkokin muistui mieleen vasta loppuvaiheilla, kun alkoi väsyttää.
Ensimmäisen kerran aikoihin kuulin varikolla positiivista palautetta ;) Ajo meni kuulemma paikoitellen "kuin Remeksellä konsanaan." Kuulemma ajoasento ja -linjat oli kohdillaan. Mutta... Saisin kuulemma kaasuttaa vähän enemmän.. No, ei sitä voi tällaiselta sunnuntaiajelijalta liikoja vaatia!
Tällä hetkellä oikea treenaaminen on täysin mahdotonta. Teamin toinen osapuoli kun tekee reissuhommia eikä lapsenvahtia ole.. Vähän välillä käy kateeksi ne onnelliset, jotka voivat esim. pyytää isovanhempia hoitamaan lasta sen pari kolme tuntia, että pääsee harrastamaan. No, tavoitteeseeni on vielä muutama vuosi aikaa. Nautitaan nyt elämästä tällaisena ja ajellaan huvikseen silloin , kun radalle pääsee.
Kuitenkin mulla hieman jo polttelee tuo talvienska.. Viime talvena sain vain haaveilla ajosta rännissä.. Jos sitten tänä vuonna pääsis ite ränniin.. Ja ennen sitä on päästä lennättämään kuraa mopolla!! Harmi (hyvä) vaan, että päivisin ei muita radoilla ole..
Lisäksi on harmi, ettei kukaan nähnyt kun meitsin ajo kerrankin kulki. Tästä voin tehdä sen johtopäätöksen, että hiukan jännitän silloin, kun muita on ajamassa.
Eli äiskän pikainen päräytys oli 22min + 15 min + 15 min. Sitten äkkiä vaunut ja mopo autoon ja kotiin poitsua hoitamaan <3