Niin se aika vaan vierähtää! Mähän kävin viimeksi ajamassa viikko sitten.. Ihan vaan naapurikylällä crossaamassa, kun olivat mönkijät käyneet laittamassa radalle uusia uria. Oli huiman kiva ajoretki! Jotenkin taas kerran tuo rata tuntui kivalta. Ja mainitsemisen arvoista ko. ajelussa on tietenkin se, että tein KAKSI OHITUSTA!! Hahhahhaahhaa, harmi vaan, että ohitettava oli todella pikkuinen poika. Sitkeästi kaveri siellä painoi menemään kawallaan. Ainut, mitä olisin halunnut käydä sanomassa poitsulle on, että ajahan omaa ajoasi. Älä, pliis, katsele taaksepäin vaikka kuuletkin toisen mopon äänen. Taaksepäin katsoessasi ajat suoraan ohittajan linjalle ja voi käydä hassusti, jos sieltä tulee semmoinen urpå-täti. En sitten kehdannut mennä sanomaan. Mutta mulla on toiminut tuo neuvo, että ajaa omaa ajoa ja nopeammat kyllä menevät ohi.
Meillä on ollut nuo ajohommat melko vähissä, kun yksi tiimistä on koira, toinen liian pieni ja kolmas on hajalla. Lääkärisetä ei antanut kovin positiivista lausuntoa lajin jatkosta, mutta katsotaan nyt homma loppuun kuin käypi. Niin on menny ohi kaikki kilpailut, minkä takia alkanut syksy on oikeasti tuntunut todella oudolta. Ei yhtään keskellä yötä herätystä niin että tarvisi lähteä jonnekkin..
Näiden terveysongelmien myötä myös pyöränvaihto ideatkin vaihdelleet ihan laidasta laitaan. Välillä Husa vaihtoo 450cc Hondaan tai temmiin, välillä taasen piikkiseen..
No, mähän haluaisin sen piikin!
Täytyy taas yrittää jossain välissä radalle ettei ihan tatsi häviä ;) Innolla odotan lunta maahan. Tää haluaa spooriin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti