Tapaninpäivä ajot

Aamulla sää ei näyttänyt kaikkein kivoimmalta, mutta nämä hullut kuitenkin pakkasivat pyöränsä autoon ja suuntasivat sinne, mistä löytyi samanhenkisiä immeisiä muitakin.
Oli aurattua peltoa, missä oli kiva kaasutella ja sitten löytyi metsää...
Pellolla meni kurvat yllätävän hyvin ja ajo tuntui kivalta ja rennolta.
Ekalla kiekalla, kun muut menivät jo metsään pysähdyin polun päähän ja alkoi jänskättää.. Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin noin metrin etenpäin kaaduin ja totesin, että ei hitto, ei. (Myrskyä kypärässä) Ja kaartelin takaisin pellolle ajamaan :)
Vähän mua harmitti etten lähtenyt metsään.. Mutta sainkin toisen mahdollisuuden, jolloin päätin, että onhan se mentävä, kun muuten en koskaan opi ajamaan enskaa talvella.
No, enpä kyllä oppinut tällä kertaa mitään :S
Muutamat lipat, kaasu hirtti kiinni, vielä enemmän nurin. Palasin varikolle murjottamaan. Meni sitten jokunen tunti, kun kokoilin psyykettäni. Mut ajamaanhan oppii ajamalla ja murjottaminen on turhaa, koska se vie energiaa!
Tänään ilta meneekin kaasuvaijeria ihmetellessä, koska huomenna otan revanssin ja HALVATUNHALVATUNPAKANAPAKANA varppina ajan lenkin läpi. Tai ainakin jonkun lenkin!