Kiemurtelua kankaalla

Voi pyhä jysäys! Eipä ole kuski kummasti kehittynyt hankiajossa sitten gassiaikojen!
Lähdin ajamaan crossirataa ja kiemurtelin kuin käärme.. Pari kierrosta ja mielessä kävi mopon autoontyöntäminen ja kotiinlähtö. Hankalaa!
Tosinaan käy niin, että vahingonilo on se paras ilo.. Ja täytyy tunnustaa, tänään tunsin aitoa vahingoniloa. Ykkönen oli katsonut mun kiemurtelua ja miettinyt, että mitä ihmettä se oikein touhuaa.. Ja halusi sitten näyttää mulle miten ko. kurvit oikeesti ajetaan. Ja siellä mä sitten kuvaan ajoa ja hups! "Ykä" meni nurin siinä kurvassa. Hahahhaa! (Sori, mut tää oli eka kerta, kun näin että se heittää lipat)
Sen sijaan, että olisin luovuttanut päätinkin lähteä enskapolulle. Onneksi tietä raivattiin edellä ;)
Kiemurtelu väheni hieman metsässä, mutta tilalle tuli siltakammo. Kyseiset sillat ovat pieniä, tehty helpottamaan ojan ylitystä. Näin sillan ja ajoin ojaan. Näin toisen sillan ja ajoin taas ojaan. Siellä sitten punnersin mopoa ylös ojasta. Ja ojan jälkeen, muutaman metrin etenemisen jälkeen, sain etupyörän pois urasta ja itseni, taas, nurin. Olipa retki. Pikkasen naurattaa, kun ajattelee omaa kiemurtelua. Voisihan sitä väittää, että tuli mielihalu tehdä lumienkeleitä, kun näki puhtaan hangen ;P
Pitihän sitä sitten vielä kiemurrella parkkiksella. Harjoittelin kahdeksikkoa, unohdin vain käyttää jarrua.. No, ei kaikkea voi muistaa!
Talvisuuttimilla mopo kävi liian rikkaalla, joten tänään laitettiin vanhat takaisin.