Mörköjen karkoitusta pyhäinpäivänä

Jippii!! Kerrankin ilmat suosivat!! Aivan mahtava aurinkopaiste tervehti meitä, kun lähdimme sportswagonilla kohti mahtavia hiekkakakkuja.
Perille päästyämme tosin toinen meistä oli menettänyt kaiken itseluottamuksensa ja joutui tovin kasailemaan itseään henkisesti. Siellä viiletti rossiradalla vauhdikkaita kuskeja ja mulla meni pupu pöksyyn. Tippa linssissä siinä mietin ettei tänään ehkä ajetakkaan. Ja sitten taas narina nurkkaan, kamat niskaan ja kottarainen geimeihin!
Hui ja kauhistus! Kyllä olin ensimmäiset kierrokset hukassa. Toisaalta oli kyllä kiva ajaa kovaa rataa..
Onnekseni henkilökohtainen tsyykkarini saapui paikalle, näki miten lähellä henkinen romahdus oli ja käski mun pitää suuni kiinni ja ajaa. Ajaa enskaa. 'Viimeksi täällä hajosi se jäähdytin.. Ouks, nouks, mitäköhän tällä kertaa hajoaa..', mietin ja lähdin polulle. Mitä edemmäs pääsin, sitä kauemmas jäivät epävarmuudet. Tosin jäähdyttimenhajottaja kivi huoletti..
Ensimmäinen kivinen polku meni joutusasti, mikä yllätti mut täysin. Sitten tulimme piiiitkälle viistolle hiekkalaskulle, joka sujui hyvin. Ihan kuin olisin ajanut sen ennenkin ;) Ensimmäinen jyrkkä ylämäki tuotti ongelmia, kun pääsi vauhti hyytymään ja kahvasta kääntäessä upottiin. Ei auttanut kuin peruutella ja vetää uudella vauhdilla. Pyörä nousi mäen, mut pitihän se kaataa sinne päälle, ettei nyt ihan helpoksi menisi.
Seuraavat kohdat, joissa viimeksi oli ongelmia, ylös ja alas kiemurrellen hiekassa, menivät kuin vettä vaan. (Suunnaton ihmetys)
Samoin menivät pitkät ala- ja ylämäet. Sitten eteen tuli jännitysmomentti. Ns. 'helvetin polut' (nimitys, joka syntyi viime kerralla, kun kottaraisella oli eri suunta kuin mulla). Ei hitsi, eihän niissä ollut mitään ongelmaa! Tosin jouduin pitämään muutaman syvään hengitys-tauon ettei jännitys vie taitoa ;)
Ajettiin sitten 'hp:t' uudelleen, varmistuksen vuoksi: Todellakin mä handlaan ne! Hitaasti, mutta varmasti.
Enskareitillä tuli hieman jäätyä jumiin javälillä huilittua, mut enhän mä kelloa vastaan ajanutkaan, vaan itseäni, korvien väliäni.
Tuloksena: läpi ajettu reitti -KOKONAAN!- Itseluottamuksen huima kasvu, kun totesin, et kehitystä on tapahtunut. Pyöränkäsittely on kesän aikana parantunut. WAU! Vitsi, miten kiva ajopäivä.
Paikalla oli todella paljon pyöriä. Onneksi me kaikki, niin A:n kuskit kuin alottelijatkin mahdumme samoille radoille. ..En mä tahallani siellä jumita.. Mä en vaan vielä ole niin hyvä, että kaikki hommat sujuisivat kuin vettä vaan ;)
Vielä vähän crossia ja höpöttelyä varikolla :) Ja palasin kotiin n. metrin maanpinnasta liidellen.
Halloweenina Karkasi Turhat Möröt!

Väliaikatietoja

Hiljaista on pidellyt. Viime ajat on joutunut keräämään pelimerkkejä, että saisi kypärälampun ja muutamia muita talvivarusteita, kuten piikkirenkaan taakse.
Mä niin odotan talvea! Voi kun kerrankin täällä etelässä olisi lunta ja pakkasta.
Tulin perjantaiyönä reissusta ja olin saanut oman "kolmion" eli semmoisen seisontatuen pyörään. :) Pienet asiat tekevät iloiseksi :)
Nyt odotan lauantaita kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuna on kaksi oikeaa VAPAApäivää, jolloin olisi tarkoituksena suunnata pohjoisemmaksi ajamaan mopolla.
Toivotaan mukavia ajokelejä viikonlopuksi!

Päivän lause: Aivan mahtavaa!

Terkkuja Saksan maalta, siellä oli kylmää, sateista ja paljon ihmisiä. Mua kuitenkin lämmitti se, että Nöpen äiti raportoi endurospecial.com sivustoilla kisan kulusta.
Ja kisahan oli ISDE Six Days ja seuraamani joukkue oli Suomen naiset (www.ttsixi.com)
Jumankekka, miten hienoa!!! Tytöt ajoivat Sixin läpi huolimatta kivusta ja aikasakoista. Todellisia sissejä, ei voi kuin ihailla. Muiden maiden naiset menivät todella kovaa, mut meidän naiset on rautaa!
Toinen mahtava juttu:
Mä kävin tänään ajelemassa. Sain viikon istumisen jälkeen vihdoinkin hien pintaan.
Pääsin 'salattuun puutarhaan', johon vain muutamalla on pääsy, kiitos mentorini.
Hieman oli lunta maassa ja mulla ei ollut 'välikelin' kumeja, vaan norminappulat. Ei haitannut, kun ei ollut pakkasta. Oli kiva kierrellä kantoja ja ylittää kiviä ja törmätä kantoon ja jäädä pohjapanssarista kiinni ja jatkaa matkaa.
Tuntuu kun olisi aivan eri ihminen, kun sai heittää iltalenkin hyvissä maastoissa, hyvässä seurassa :)
Ihan odotan seuraavaa kertaa, mutta ensin piipahdan Belgiassa.
PS. Ranskan Ludiviene Puy ajaa Gasgasilla ;D (http://www.ludivinepuy.com/LULU2/ )

Ajelua vain ajelun vuoksi

Keskiviikkona kävin pärisyttämässä mopoa koti"lammella". En voi suositella töistä väsyneelle ihmiselle motocrossia kaulaa myöten mudassa.. Yhtälö vaan ei toimi ;D
Tänään taas vapaapäivä!!! Ja johan mopo liikkuu eritahtiin! Lämppärirossit ja mettään! Tänään tosin täytyi hieman tehdä tiedusteluja ennen ajelua ettei suututeta hirviporukoita. Eihän kukaan halua ajaa jengiin, jossa otetaan vastaan kiväärit tanassa.
Ajeltiin semmoista kuivaa kangasta ja metsäpolkua mudalla ja kivillä ja juurilla höystettynä. Kivaa oli! Röykyt menee paremmin, kun pistää isompaa silmään :) Tosin yksi pikku kimpoaminen sattui. Iski hurja vauhtivire ja laskin mutaista ränniä tulemaan.. Kuinka ollakkaan yksi kivi muutti suunnitelman, niin että sinkouduin päin puuta :/ Puu on kunnossa, ei hätää!
Sitten vielä rossia pärisyttelemään kovalle radalle. Miten ihmeessä ne kurvit tuntuivat nyt paljon helpommilta?!
Fantsu ajo, nyt taas pakollinen viikon tauko, kun joudun piipahtamaan Saksan maalla.

Puunkiertoa ja kalliolla liukastelua

Tänään oli treenipäivä isommalla porukalla ja Kantosen Oskarin ohjauksessa. (Samassa paikassa, missä ekan kerran ajelin kottaraisella) Oli meitä vähän liikaa siihen, että mitään hlökoht. neuvoa olisi saanut.
Istuin koko tunnin matkan mettään lapaset kädessä, eilen illalla puristelin tennispalloja ja venyttelin käsiä. Temppu toimi! Kädet eivät olleet ongelma :)
Harjoittelimme puunkiertoa, ei sinällään mikään yllätys kun kyseessä on enskatreenit ;) Siinä kohdassa, missä porukka toljotti, meni homma teitty ihan pieleen, mut lenkin varrella onnistuin kyllä ihan kohtuullisesti.
Päivän karmeinta antia oli muutama pieni kallionyppylä. Ekaan vedin liian hitaalla vauhdilla ja naama edellä alas. Ruhje nro. 1: Oikea käsi, turvoksissa ja musta (murtunut karatessa, ei tykkää osumista).
Piti odotella Ykköstä apuun, kun väänsin siellä yksinäni pyörän kanssa, enkä vaan onnistunut. (Turhautuminen nro 1.) Matka jatkui. Ajelin yksinäni, kun muut olivat jo menneet... Jäin kallionyppylä kakkoseen. Siinä olisi pitänyt osata kääntää kalliolla, tasaista kaasua. Yritin mutkassa kaasuttaa ja nurinhan sitä mentiin. Sain pyörän ylös ja viittasin ylhäällä olevalle kuskille, että homma bueno, täältä tullaan! Ja kun jäin yksin, kaatusi pyörä mun päälle, meikä selälleen kalliolle ja kanto persauksen alla. Sattui. Oikeesti sattui. Tuli "puupersaus".Taistelin tovin, että pääsin pystyyn. Yritin saada itseni ylös kalliota.. Ei onnistunut. Soitin sitten Ykköselle, että tuu jelppaamaan. Aikaa kului todella kauan ja meni hermo (turhautuminen nro. 2) Päätin, että ketut mä lähden takas huoltoon. Jäi sitten ylämäkiajotreeni väliin.
Soitin tsykologilleni, joka valoi minuun uskoa.
Tauon jälkeen mentiin ajamaan patikkoa. Fiilis oli jälleen hyvä. Ei menny patikko ihan putkeen kun jostain syystä en uskaltanut ajaa sitä 3lla, jolla se kulkee hyvin.
Sieltä lähdettiin taas ajamaan lenkkiä takaisinpäin, että treenattaisiin alamäkiajoa.
Matka olikin aika pitkä ja jo 'siirtymän' ylämäet vaativat keskittymistä. Sitten vähän liukkaampaa kivikkoa. Johtuen päivän aikaisemmista turhautumisista ja ilman 'reppuhenkilöä' ajamisesta (en ole tottunut köröttelemään yksin, aina on ollut joku varmistamassa) paloi käpy totaalisesti. Ajattelin, että ja kilin veet. Mä meen takas. Tämä ei ole hyvä juttu. Enskassa pitäisi painaa, vaikka mikä olisi, mutta turhautuminen omiin mokiin ja yksinajeluun sai minut tekemään nämä ratkaisut. Ajellaan sitten pienemmässä porukassa. Siellä mä opin enemmän ja on turvallisempi olo. Yksin ei ole hyvä olla.
Positiivista: Emmä ihan niin huono kuski ole, mitä oon luullu. Tekniikkaa ei vielä ole, mut kuten Oskari totesi: 'Hyvinhän se kokemukseen nähden menee.'